Lukukokemuksia

Tällä sivulla julkaistaan lukijoiden omia kirja-arvosteluja.
Kerro omasta lukukokemuksestasi verkkolomakkeella!

• Kerro lukukokemuksestasi!
• Katso, onko kirja paikalla kirjastossa

Kritiikkiportin kautta voi lukea sanomalehtien verkkosivuilla olleita kirja-arvosteluja.
Myös Kirjavinkit-sivustolta voi etsiä lukemisen arvoisia kirjoja.

Kirjan alussa selitettiin yksityiskohdat ehkä turhan tarkasti, joka teki siitä hieman pitkäveteisen. Kirjan tunnelma muutuu ihan erilaiseksi keskikohdassa ja lopussa, joissa tulee eri taisteluita ja konflikteja. Mutta erittäin todenmukainen ja aito tunnelma koko kirjan aikana, joka tekee siitä kiinnostavaa luettavaa.

Arvosana: Kiintoisa lukukokemus

Pvm: 13.8.2010
Lukija: Leena
Kirjan tekijä: Heidi Jaatinen
Kirjan nimi: Ei saa katsoa aurinkoon

Tämän kirjan lukemisesta jäi niin mukava olo, että on pakko mainostaa kirjaa kaikille. Kirja kertoo savolaisesta Lennusta, 6-7 –vuotiaasta hautausurakoitsijan pojasta, pojan omalla suulla ja silmillä. Väliin jännittäväksikin heittäytyvä teos herättää voimakkaita tunteita lukijassa. Repliikeissä käytetty leveä savolaismurre auttaa samaistumaan kirjan miljööhön. Toisinaan Lennun mietteiden taakse kätkeytyviä tosiasioita on jäätävä pohtimaan – mitähän tuo oikeasti tarkoittaakaan…. Kirja on Heidi Jaatisen esikoisromaani. Odotan mielenkiinnolla seuraavaa.

Arvosana: Kiintoisa lukukokemus
 

Täällä Pohjantähden alla kertoo Koskelan perheen vaiheista läpi Suomen murroskausien, helmikuun manifestista kansalaissotaan, talvi- ja jatkosotaan. Kirja on aivan erinomainen historiakuvaus Suomen vaiheista. Ja kirjan henkilöihin ei voi olla samaistumatta. Suosittelen, että oppilaat (esim. lukioissa) lukisivat tämän kirjan.
Lue tämä kirja, jos et vielä ole sitä tehnyt. Itse olen lukenut sen jo kolme kertaa.

Arvosana: Mestariteos!

Pvm: 5.11.2009
Lukija: Katri
Kirjan tekijä: Hannele Mikaela Taivassalo
Kirjan nimi: Viisi veistä Andrei Kraplilla

Viisi veistä Andrei Kraplilla on suomenruotsalaisen kirjailijan esikoisromaani. Taivassalon kerronta soljuu eteenpäin kuin polveileva puro, mutta tematiikassa on ehkä vähän liikaakin yritystä. Kirjassa pyritään sanomaan vähällä paljon, ja monin paikoin se onnistuukin. Tietyt elementit tuntuvat kuitenkin hieman päälleliimatuilta - kuten teoksen päähenkilön mukana kulkevat, osittain omaakin tarinaansa elävät veitset. Henkilöhahmojen nimet ovat myös totuttua suuremmassa roolissa. Kannattaa silti ennakkoluulottomasti tarttua tähän erikoisuuteen. Syvältä ammentavan tematiikan lomasta välittyi aitoa lämpöä.

Arvosana: Kiintoisa lukukokemus

Tämä lasiavaimella palkittu ruotsalainen psykologinen jännityskertomus oli niin mukaansatempaava, ettei sitä malttanut laskea käsistään. Öölannin saarelle sijoittuvat tapahtumat ja henkilöt oli kuvattu kiinnostavalla tavalla ja todentuntuisesti. Osittain mystisetkin juonenkäänteet pitivät hyvin otteessaan. Suosittelen kesälukemisesksi ja muutenkin!

Arvosana: Mestariteos!

Arvosana: Hyvää ajanvietettä

Kaksikymppinen belgialainen Amélie saapuu ensi kertaa lapsuutensa jälkeen Japaniin, toiveittensa maahan. Koska tehokkain tapa oppia japania on opettaa ranskaa, hän hankkii oppilaakseen komean tokiolaisnuorukaisen. Rinrin valkoisella mersulla nuoret huristavat romanssinsa etapilta toiselle ja törmäävät joka käänteessä väärinkäsityksiin - milloin kielellisiin, milloin gastronomisiin, milloin psykologisiin.

Jos lukija ei valmiiksi tunne yhtään Japanin kulttuuria, jää lukukokemus melko pinnalliseksi. Kerronta on kuitenkin sujuvaa ja kieli kaunista. Yksityiskohdilla ei herkutella, ja juoni etenee melko ylimalkaisesti. Kirja on joka tapauksessa niin ohut, että sen saattoi - ja oli pakko - lukea nopeasti nähdäkseen, miten Amélien ja Rinrin lopulta käy. Japanilaisuushan on kiehtova kulttuuri!

Arvosana: Kiintoisa lukukokemus

Mestarillinen opus. Loistelias käännös (Tarja Roinilan). On mysteeri, miksi Bernhardin aluksi patologiselta tuntuva negatiivisuus ei kirjan mittaan tunnu ollenkaan vastenmieliseltä. Päinvastoin hykerryttää ja riemastuttaa. Kirjassa on jotakin aivan uutta rakenteellisestikin. Kappalejako puhumattakaan otsikoinnista tai lukuihin jaosta puuttuvat tyystin.
Bernhard esittelee yhden mielenkuohun ikään kuin teemana con variazione: seuraa kertauksia, kiasmoita, ristiviittauksia. Erityisen painokkaana toistuu välimerkkinä ”minä ajattelin laiskanlinnassa”, joka toisteisuudessaan alkaa toimia uutta merkitystä luovana prinsiippinä. Toinen latautunut ilmaisu on ’taiteelliset illalliset’.

Bernhard viskaa eteemme valikoiman fyysistä vastenmielisyyttä ilmaisevia sanoja: ’kuvottaa’ lienee yleisin.
Seurapiirifarssit ovat ’idioottimaisia’, Burgtheater ’hengettömine mylvijöineen’ on ’runoudentuhoamis- ja karjuntalaitos’. Luulisi, että tällaisen kärjistetyn kielteisyyden lukija kokisi viimeistään sivulla 67 liialliseksi. Vaan ei: Heti kun olin saanut kääntäjän jälkisanat luetuksi, huomasin, että haluan tarttua juuri lukemaani kirjaan heti uudelleen. Tästä lienee pääteltävä, että itse tarina ei ole niinkään merkittävä, vaan tapa jolla se tarjotaan. Bernhard on saanut muusikon koulutuksen. Tämä musiikki tuntuu Hakkuussa.

Kaunainen mielenkuohu huipentuu loistavaan antiteesiin, jossa sisäisiä hampaitaan kiristellyt kertoja romaanin lopussa suutelee isäntäväen rouvaa otsalle ja ikään kuin kavaltaa romaanin henkilöistä ainoan, johon hänellä näyttäisi olleen lämmin suhde. Tämä nerokas ratkaisu asettaa koko mielenkuohun aivan uuteen valaistukseen. Kertoja on osa tätä valheellista kulttuurifarssia. Hän peilaa itseään mielenkuohussaan.

Arvosana: Mestariteos!

Arvosana: Mestariteos!

Mainio tarina junassa sotatantereelta kotiin matkaavista miehistä.
Pääteema tarinassa on köyttä kropan ympärillä kuljettavassa Joosessa, mutta sivujuonissa kulkee matkassa mukana sodan julmuus ja myös koomiset asiat.
Minua huvitti tarinassa tavattomasti junanlähettäjä-episodi jossa tämä yrittää auttaa saksalaista upseeria, joka on jäänyt komentamastaan junasta.
Jääräpäisen suomalaisen miehen kuvaus!
Suosittelen!

Arvosana: Kiintoisa lukukokemus