Milloin edunvalvoja voidaan määrätä?

Vajaavaltaisen taloudellisia ja muita holhoustoimilaissa tarkoitettuja asioita hoitaa edunvalvoja. Vajaavaltaisella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta henkilöä (alaikäinen) ja sellaista 18 vuotta täyttänyttä henkilöä (täysi-ikäinen), joka on julistettu vajaavaltaiseksi. Vajaavaltaiseksi julistamiseen joudutaan kuitenkin tosiasiallisesti turvautumaan harvoin, ja suurin osa edunvalvojien täysi-ikäisistä päämiehistä onkin oikeustoimikelpoisia. Edunvalvojan määrääminen ei lain mukaan yleensä estä täysi-ikäistä päämiestä itse vallitsemasta omaisuuttaan tai tekemästä oikeustoimia, mutta myös edunvalvojalla on päämiehen kanssa rinnakkainen kelpoisuus edustaa päämiestä tämän omaisuutta ja taloutta koskevissa asioissa.

Alaikäisen edunvalvojina ovat tavallisesti hänen huoltajansa. Tuomioistuin voi kuitenkin holhoustoimilain mukaisesti vapauttaa huoltajan edunvalvojan tehtävästä ja tarvittaessa määrätä muun henkilön alaikäisen edunvalvojaksi. Täysi-ikäisen edunvalvojana on henkilö, jonka tuomioistuin tai holhousviranomaisena toimiva maistraatti on tehtävään määrännyt. Jos alaikäinen tai henkilö, jonka toimintakelpoisuutta on rajoitettu, on edunvalvojan kuoleman tai muun syyn johdosta ilman edunvalvojaa, tuomioistuimen on määrättävä hänelle edunvalvoja.

Sille, joka ei ole vajaavaltainen, voidaan määrätä edunvalvoja, jos hän tarvitsee tukea asioittensa hoitamisessa. Jos edunvalvojan määrääminen ei riitä turvaamaan hänen etuaan, hänen toimintakelpoisuuttaan voidaan rajoittaa siten kuin holhoustoimilaissa säädetään.

Jos täysi-ikäinen sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi on kykenemätön valvomaan etuaan taikka huolehtimaan itseään tai varallisuuttaan koskevista asioista, jotka vaativat hoitoa, tuomioistuin voi määrätä hänelle edunvalvojan. Edunvalvoja voidaan kuitenkin määrätä vain, jolleivät henkilön asiat tule asianmukaisesti hoidetuiksi muulla tavoin. Edunvalvojan tehtävä voidaan myös rajoittaa koskemaan määrättyä oikeustointa, asiaa tai omaisuutta.

Edellä sanotun lisäksi tuomioistuimen on määrättävä edunvalvoja seuraavissa tapauksissa:

1. kuolleelta on jäänyt perintö eikä perillistä tai testamentinsaajaa taikka hänen olinpaikkaansa tiedetä taikka perillinen tai testamentinsaaja ei muuten voi valvoa oikeuttaan;
2. muutoin on tarpeen, että poissa olevan oikeutta valvotaan tai hänen omaisuuttaan hoidetaan;
3. tulevasta tapahtumasta riippuu, kenelle omaisuus menee, tai joku saa omaisuuden omistusoikeuksin haltuunsa vasta myöhemmin ja edustaja on tarpeen valvomaan tulevan omistajan oikeutta tai hoitamaan omaisuutta hänen lukuunsa; tai
4. lahjakirjassa tai testamentissa on määrätty, että saajalle tuleva omaisuus on uskottava muun henkilön kuin saajan edunvalvojan hoidettavaksi, ja edunvalvojan määrääminen hoitamaan saajalle tulevaa omaisuutta on saajan edun mukaista.

Jos edunvalvoja on sairauden, esteellisyyden, eturistiriidan tai muun syyn vuoksi tilapäisesti estynyt hoitamasta tehtäväänsä, tuomioistuin voi määrätä hänelle sijaisen.