Vakituisen asumisen määrittelyn uudistaminen
Vakituisen asumisen määrittelyä on syytä uudistaa. Useat kesäasunnot Suomessa ja ennen kaikkea Tuusulassa on rakennettu heti sodan jälkeen. Tuusulan kesäasunnoista suurin osa on jo muutettu vakituiseen asumiseen ja nämä meillä vielä loputkin pitäisi sallia saman kohtelun.
Käsittelyvaiheet
Valtuusto 14.10.2013 § 131: Kunnanhallituksen valmisteltavaksi
Johtoryhmä 15.10.2013: Kuntakehitykseen valmisteltavaksi
Kuntakehityslautakunta 6.4.2016 § 53: Ehdotus kunnanhallituksen päätettäväksi
Kunnanhallitus 18.04.2016 § 141: Ehdotus valtuustolle
Valtuusto 9.5.2016 § 48: Aloite käsitelty
Vastaus
Tuusulan kunnassa on rakennusrekisterin mukaan 512 vapaa-ajan asuntoa (tieto poimittu 7.3.2016). Loma-asunnot sijaitsevat melko tasaisesti ympäri kuntaa. Muutamia keskittymiä löytyy mm. pohjoisesta Keravanjoen varrella, Jäniksenlinnasta, Nummen alueelta, Kurinmäestä sekä Rusutjärven pohjoisrannalta. Asemakaava-alueella sijaitsee 43 vapaa-ajan asuntoa.
Rakennusten käyttötarkoituksen muutokset käsitellään suunnittelutarveratkaisuilla. Tuusulan kunnassa asemakaavan ulkopuolinen alue on kokonaisuudessaan suunnittelutarvealuetta. Maankäyttö-ja rakennuslain 16 §:n 1 momentin mukaan suunnittelutarvealueella tarkoitetaan aluetta, jonka käyttöön liittyvien tarpeiden tyydyttämiseksi on syytä ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin, kuten teiden, vesijohdon tai viemärin rakentamiseen taikka vapaa-alueiden järjestämiseen. Ensisijainen lähtökohta on, että rakentaminen perustuisi alueelle laadittuun asemakaavaan. Mikäli suunnittelutarvealueelle myönnetään lupa, tulee maankäytön perustua riittävään suunniteluun. MRL:n 137 §:n 1 momentin mukaan suunnittelutarvealueella edellytetään, että rakentaminen:
1) ei aiheuta haittaa kaavoitukselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle;
2) ei aiheuta haitallista yhdyskuntakehitystä; ja
3) on sopivaa maisemalliselta kannalta eikä vaikeuta erityisten luonnon- tai kulttuuriympäristön arvojen säilyttämistä eikä virkistystarpeiden turvaamista.
Kunnassa on käsitelty alle 30 lomarakennuksen käyttötarkoituksen muutosta vakituiseksi asuinrakennukseksi vuoden 2004 jälkeen. Päätöksistä noin 20 on ollut myönteisiä ja noin 10 kielteisiä. Hakemukset käsitellään ja tutkitaan tapauskohtaisesti. Mikäli edellä mainitut MRL:n ehdot täyttyvät, poikkeamisia on voitu myöntää.
Kaikki loma-asunnot sijoittuvat Jokelan länsilaitaa ja asemakaava-alueen loma-asuntoja lukuun ottamatta osayleiskaavojen alueille. Osayleiskaavoissa on määrätty kunkin alueen käyttötarkoitus, jota noudatetaan poikkeus- ja rakennusluvan yhteydessä. Maa- ja metsätalousalueille sijoittuvia, oikeusvaikutteisiin osayleiskaavoihin oleviksi rakennuspaikoiksi merkittyjä isoilla kiinteistöillä sijaitsevia rakennuspaikkoja on voitu muuttaa ympärivuotisiksi. Osayleiskaavat eivät erottele maa- ja metsätalousalueella asuin- ja lomarakennuspaikkoja toisistaan. Nahkela - Siippoo - Rusutjärven- sekä Ruskela - Vanhalylä - Ritasjärven -osayleiskaavojen alueilla moni loma-asunto sijoittuu pientaajama-alueille (AT), joilla sallitaan vapaa-ajan asuminen, mutta myös vakituinen asuminen, mikäli tilan pinta-ala on vähintään 5 000 m2. Pinta-alavaatimuksen täyttyessä myönteisiä käyttötarkoituksen muutoksia on tehty. Pinta-alan jäädessä pienemmäksi on puolestaan tehty kielteisiä päätöksiä, koska poikkeuksia myöntämällä olisi aiheutettu haittaa kaavan toteutumiselle. Jos käyttötarkoituksen muutoksia sallittaisiin myös 5 000 m2:ä pienemmillä rakennuspaikoilla, tulisi tämän pohjautua yksittäistä poikkeuslupaa laajempaan kaavamuutokseen.
Käyttötarkoituksen muutoksia käsitteleviä päätöksiä on ratkottu myös oikeudessa. Korkeimmasta hallinto-oikeudesta 2012 tulleen päätöksen mukaan 1670 m2:n rakennuspaikkakoko ei riittänyt AT-alueella vakituiselle asuinrakennukselle. Mikäli tälle tilalle olisi myönnetty käyttötarkoituksen muutos, olisi se pitänyt sallia myös muille tiloille. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että: Kun otetaan huomioon rakennuspaikan ympäristössä oleva rakennuskanta, alueelle kohdistuva rakentamispaine, maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimus ja tulevan kaavoituksen suunnitteluvaran turvaaminen, pysyvän asutuksen lisääminen kaavoituksesta erillisenä suunnittelutarveratkaisulla aiheuttaisi maankäyttö-ja rakennuslain 137 §:n 1 momentissa tarkoitettua haittaa kaavoitukselle ja alueiden käytön muulle järjestämiselle. Näin ollen asiassa ei ole ollut oikeudellisia edellytyksiä myönteiselle suunnittelutarveratkaisulle (KHO 1014/1/11).
Samassa tapauksessa Uudenmaan elinkeino- ympäristö- ja liikennekeskus lausui: Samalla alueella sijaitsee vastaavassa asemassa olevia tiloja, joiden osalta käyttötarkoituksen muutokset ovat selvittämättä. AT-6 alueiden muuttaminen kokonaan ympärivuotiseen asumiseen vaatii kaavallista kokonaistarkastelua, jotta voidaan varmistaa maanomistajien tasapuolinen kohtelu ja jotta myös tällä hetkellä voimassa olevan oikeusvaikutteisen yleiskaavan tavoite hallita rakentamista kunnan haja-asutusalueilla ja pientaajamissa ei vaarannu.
Viimeisin käyttötarkoituksen muutosta koskeva oikeuden päätös on Helsingin hallinto-oikeudesta vuodelta 2014. Tällöin oikeus totesi asemakaavoitettavaksi tarkoitetulla alueella Haarajoella kielteisen päätöksensä perusteluiksi: -- Kun otetaan huomioon alueen keskeneräinen suunnittelutilanne, alueella tapahtunut rakentaminen ja vaatimus maanomistajien yhdenvertaisesta kohtelusta, tulee hankkeen toteuttamisen mahdollisuudet selvittää kaavoituksella, jolloin voidaan ottaa huomioon myös alueen muiden maanomistajien rakentamistarpeet sekä muun maankäytön järjestäminen. Rakennushankkeeseen suostuminen aiheuttaisi yhdyskuntarakennetta hajauttavan pysyvän asutuksen suunnittelematonta lisääntymistä alueella.
Pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelma annettiin tiedonantona eduskunnalle 29.5.2015. Hallitusohjelmaan on kirjattu, että Maankäyttö- ja rakennuslain uudistamisen yhteydessä rakentamisen lupa- ja valvontaprosessit arvioidaan uudelleen. Asuntopolitiikan toimissa linjataan, että rakennusten käyttötarkoituksen muutoksia ja täydennysrakentamista sujuvoitetaan ottamalla käyttöön kevennetty kaavamenettely. --- Rakentamismahdollisuuksia haja-asutusalueella lisätään mm. siten, että yleiskaava voisi nykyistä laajemmin toimia rakentamisen perusteena. Vapaa-ajan asuntojen muuttamista pysyvään asuinkäyttöön joustavoitetaan.
Rakennusten käyttötarkoituksien muutokset ovat edelleen kunnan toimivallassa ja ennen kuin maankäyttö- ja rakennuslakiin tulee mahdollisia muutoksia, on tarkoituksenmukaista tutkia käyttötarkoituksen muutoksen edellytykset edelleen tapauskohtaisesti. Kylä- tai maa- ja metsätalousalueella käyttötarkoituksen muutos voi olla perusteltua mikäli rakennuspaikan muut edellytykset täyttyvät. Kaavassa erikseen osoitetuilla loma-asuntoalueilla sekä niillä kyläalueilla, jotka ovat loma-asumiseen tarkoitettuja, ei ole syytä yleisesti lähteä käyttötarkoituksia muuttamaan ilman laajempia kaavamuutoksia. Kaavamuutoksiin ei ole perusteita, sillä nykyiset vapaa-ajan asunnot sijaitsevat pääosin yhdyskuntarakenteen kannalta epäedullisesti. Alueilta on pitkä matka palveluihin. Mikäli vakituinen asuminen mahdollistettaisiin maanomistajien tasapuolisen kohtelun turvaamisen nimissä kaikkialla, vaikuttaisi tämä yhdyskuntarakenteen hajautuminen kielteisesti kuntatalouteen. Kuluja aiheutuisi esimerkiksi koulukyytien, palveluliikenteen ja vesihuollon järjestämisestä. Näiden lisäksi työ- ja asiointimatkaliikenne kasvaisi eivätkä heikkotasoiset hiekkatiet leveydeltään tai kantavuudeltaan vastaisi tarpeeseen. Infran rakentaminen on kalliimpaa hajautuneessa rakenteessa.
Päivitetty: 16.05.2016