Uniikki paletti – Tuusulan museoblogi

Logo Tuusulanmuseo

Tuusulan museo nostaa blogissaan esille ajankohtaisia asioita ja tarjoaa kurkistuksia museon arkeen. Blogissa julkaistaan myös muualla julkaistuja artikkeleita.

 

0
28. syyskuuta 2021 9.00

Historiaa ja nuorten taidetta ympäristössämme

Muutaman viime vuoden aikana olemme saaneet Tuusulan museon kuvamateriaalia esille eri puolille kuntaa. Museokokoelman kuviin voi törmätä Urheilukeskukseen sekä Jokelan ja Kellokosken uimarannoilla. Puustellinmetsän roskiksissa ja Anttilanrannassa on myös esitelty Tuusulan historiaa valokuvin. Syksyn mittaan vanhoja valokuvia ja pieniä historiajuttuja tulee myös Tuusulanväylän bussipysäkeille Hyrylästä Riihikallioon. Hyökkälän alueella taas esitellään tuusulalaislasten ja nuorten taidetta sähkökaapeissa.

– On hienoa, että saamme muuttuvassa ja kasvavassa kunnassa tuotua historiaa jokapäiväiseen ympäristöömme. Tiedän, että esimerkiksi uimakopit ovat toimineet myös ulkonäyttelyinä, jonne askeleet on kävelyretkillä varta vasten suunnattu. Se taas toteuttaa hyvin teemaamme "Kulttuuri liikuttaa", iloitsee intendentti Jaana Koskenranta Tuusulan museosta.

Projektien toteuttaminen vaatii monenlaista yhteistoimintaa. Kuvat ja niihin liittyvä historiatieto löytyvät Tuusulan museon valokuvakokoelmasta, mutta rakenteista ja maksamisesta vastaavat muut tahot. Esimerkiksi uimakopit on tehty osana uimarantojen kunnostusta ja osin ne ovat osallistuvan budjetoinnin hankkeita.

Syksyllä valmistuvassa bussikatosten historianäyttelyissä siistitään vanhoja huonokuntoisia bussikatoksia ja annetaan näin niille muutama vuosi lisäaikaa, sillä linja-autokatosten uusiminen edistyy kustannussyistä hitaasti. Idea pienistä historianäyttelyistä tuli sivistyksen viime kauden apulaispormestari Jussi Saloselta, ja ensimmäinen koevedos tehtiin Paijalan koululle ja pystytettiin talkootyönä. Osa hankkeen rahoituksesta saadaan Elyltä, osa Kulttuuria kaikille -rahastosta.

Lasten ja nuorten taidetta sähkökaappeihin

Kirkkotien varrella voi bongata värikkäitä sähkökaappeja ja yhden isomman muuntamon. Teoksia niihin ovat tehneet Hyökkälän koulun ja Tuusulan kuvataidekoulun oppilaat sekä Väinölän päiväkodin, Päiväkoti Sympaatin ja Steinerpäiväkoti Pohjantähden lapset.

– Aiheena teoksissa on Mun Tuusula eli lapsille tärkeät paikat ja asiat kotiseudulla. Saimme kaikkiaan 168 teosta, josta esillä on noin 50, kertoo kulttuurituottaja Pilvi Hokkanen.
Sähkökaappitaide toteutettiin yhteistyössä Caruna Oy:n kanssa ja osa rajoituksesta tuli Kulttuuria kaikille -rahastosta, jonka tarkoitus on tuottaa kulttuuria, joka ilahdutta monia.

Teksti Tuusulan museon intendentti Jaana Koskenranta

Artikkeli on julkaistu Elämää Tuusulassa -asukaslehdessä 2021/04.

Tuusulanväylällä Hyrylän ja Riihikallion välillä bussipysäkeissä esitellään lähialueen ja liikenteen historiaa. Kuva Tarja Kärkkäinen

Näytä kuva


0
25. elokuuta 2021 9.15

Mitä ihmettä viestit, sana Tuusula?

Paikannimen Tuusula alkuperästä on lukuisia tulkintoja: vesilinnun pään tupsusta aina saamenkielen sanaan dušši, turha tyhjä. Kotipaikan nimen etymologia – historiallinen polveutuminen – on toisille intohimo, toisille langanpää uuteen kotiseutuidentiteettiin. Hauskaa nimistöhistorian uumenissa on aina.

Kaksi vahvinta nimiselitystä liittyvät henkilönnimeen Tuusa tai sitten hämäläisten murteiden sanaan tuusia, joka olisi sanan metsästää synonyymi. Tuusa tai Tuusot saapuivat tänne muinaishämeen asutuspesäkkeistä joskus tuhat vuotta sitten. Kyse oli erämiehestä tai ehkä turkismetsästäjien suvusta. Tuusot jäivät näillä main sijainneitten ansapolkujensa luokse asumaan. Sieltä täältä tuprahteli kaskisavuja.

Tuusojen muisto elää Tuusulan vanhoissa paikannimissä. Tusunmaa, Tuusunmäki, Tuusansuo. Ehkä tällainen nimi oli myös Kirkonkylän kohdalla ennen kirkkoa; periytyi siitä asutuksen ja kylän nimen kylkiäiseksi ja kimmahti sittemmin myös järven ja koko kunnan nimeksi. Tuusula tarkoittaa Tuusojen asuinsijaa ja nykytuusulalaiset ovat heidän paikannimikaimojaan.

Tuus-alkuinen nimistö saattaa kuitenkin viitata myös metsästykseen, siis hämäläismurteiden verbiin tuusia, jolloin Tuusula tarkoittaisikin alun perin metsästysmaata, hämäläisten eräaittaa. Myös tällä teorialla on vankka kannattajakuntansa. Sanat ja taustat ovat niin lähellä toisiaan, että ne melkein sisältävät toisensa: viittaavat molempiin sekä henkilöön Tuusa että teonsanaan tuusia, metsästää.

Jännittävää on, että molempia teorioita on tarjottu Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen taholta. Ensin vaaka näyttäisi kallistuneen metsästyksen puoleen – metsästystoiminnan mukaan nimetyt luonnonkohdat –, mutta on sittemmin kääntynyt henkilönnimiteorian kannalle. Päätin kirjoittaa Kotukseen ja kysyä, onko sanaa tuusia ylipäätään ollut olemassa ja voisiko sillä kuitenkin olla tekemistä paikannimen Tuusula kanssa.

Kotuksen tutkijan Pirkko Kuutin vastaus avasi sanaa Tuusula uudella ja riemukkaalla tavalla. Verbi tuusia tosiaan löytyy vanhasta kirjasuomesta, tosin harvinaisena. Kuutti kirjoittaa: Vanhoista suomenkielisistä sanakirjoista sana tuusia löytyy 1700-luvun lopulta lähtien. Lisäksi se esiintyy parissa samoihin aikoihin ilmestyneessä runotekstissä, joista toinen on kansanruno:

Anna Ukko uuhiasi - -
Anna ojnahat omasi - -
Ukko kullainen kuningas,
Tuuwwos ilman tuusimata,
Waromata waaputtele - -

Kotuksen tutkija tulkitsee, että "loitsu" liittyy saaliin pyytämiseen metsän valtiaalta. Sanan tuusimata hän kuitenkin näkee merkityksessä pelkäämättä, ehkä siten, että saalis tulisi ilman metsästykseen liittyvää pelkomomenttia. Tulkinnan vahvistukseksi hän löytää Eric Erikinpoika Frosteruksen häärunon Onnen Toivotus vuodelta 1777.

Turha Poijan ponnistella
Turha tytön tuusitella,
Kuin on kauppa korkialla
Taiwahassa tatrottuna - -

Itse jäin miettimään, että voisiko kohdan "Tuuwwos ilman tuusimata" lukea myös siinä merkityksessä, että saalis ikään kuin kävelisi luokse, ilman että täytyy nähdä metsästyksen vaiva. Pirkko Kuutti tekee pienen myönnytyksen, kun toteaa, että metsästykseen verbi liittyy "mutkan kautta". Eräissä 1700-luvun sanakirjoissa sen merkitykseksi nimittäin määritellään 'ajaa jälkiä, vainuta, nuuskia' varsinkin koiraan liittyen.

Nyt mielikuvat loksahtavat hauskasti kohdilleen. Tuusiminen tosiaan sopisi kuvamaan metsästyskoiran toimintaa. Koira häärii ja tuhisee kuono maanpintaa viistäen, terhakkaana ja touhukkaana, valmiina syöksymään ajoon. Olisihan aivan ihanaa, jos paikannimi Tuusula sisältäisi aavistuksen metsänkävijöitä auttaneesta kippurahäntäisestä nuuskuttelijasta!

Kotuksen Pirkko Kuutti kuitenkin toppuuttelee: 1800-luvun sanakirjoissa merkitys – tuusia: nuuskia, vainuta – esiintyy yhä, mutta myös abstraktimpi vainuamisen merkitys 'aavistaa'. Sanaan liitetään myös merkitys 'pelätä', joka joissakin 1800-luvun sanakirjoissa on ainoa mainittu merkitys. Murreaineistosta Kuutti ei onnistunut sanaa tällä kertaa lainkaan löytämään.

Loppukommentiksi nostan lainauksen kielitieteilijä FT Terhi Ainialalta. Ainiala puntaroi Tuusulan ja muiden Tuus-alkuisten paikannimien sukulaisuutta päätyen väittämään "Tuusulassa on asunut Tuusia, mutta Tuusniemellä ei". Sitaatin lukuohjeeksi lisättäköön, että Tuusulanjärven vanhempi nimi tiedetään Kaukajärveksi. Joesta sen sijaan emme tiedä.

[Pohjoisemmassa] Tuus-alkuiset nimet eivät perustune henkilönnimeen, vaan niiden taustalla on todennäköisemmin jokin merkitykseltään hämärtynyt sana. [Kyseiset] Tuus-nimet ovat -- keskeisten paikkojen, mm. järvien [ja mäkien] nimiä -- lähes aina seudun vanhimpia nimiä. Järviä ei juuri ole nimetty ihmisten, vaan järven jonkin ominaisuuden mukaan.

Jaa-a, varmalta vaikuttava tiedon kuvajainen läikkyy hetken veden pinnalla, mutta kohta se jo hajoaa ja muuttaa muotoaan. Enpä tiedä tulinko tästä historian peilailusta paljoakaan viisaammaksi, mutta nautin kyllä kovasti! Postitellessa esille pulpahtaneet uudet vivahteet olivat herkullisia! Mitä itse tuumin on, että Tuusulan kohdalla sekä henkilöön että hämärään eräalkuperään viittaavat teoriat kannattaa joka tapauksessa pitää avoimina.

Filosofi Friedrich Nietzsche on todennut "ei ole tosiasioita, on vain tulkintoja". Kuinka totta se onkaan! Meille jää vapaus sukellella ja iloita, ajatella ja keskustella inhimillisen historian rikkaudessa!

Harri Nyman
yleisötyöamanuenssi, FT kansatieteilijä
Tuusulan museo

LÄHTEITÄ

Suomalainen paikannimikirja. Kotimaisten kielten keskus, julkaistu 2007. 

Tuusulasta Tuusniemelle. Ainiala, Terhi 1999.

Suur-Tuusulan historia I. Esihistoriallisesta ajasta seurakunnan perustamiseen 1643. Useita kirjoittajia, julkaistu 1983. Ks. esim. s. 57-61 (viitteineen), 72, 95.

Bidrag till Fennoskandiens språkliga förhistoria i tid och rum (Aikapaikkaisia lisiä Fennoskandian kielelliseen esihistoriaan). Heikkilä, Mikko 2014.

Näytä kuva


0
9. heinäkuuta 2021 9.45

Taidetta videoilla

Millaista on taide korona-aikana? Jokaisella on oma suosikkilajinsa taiteessa: musiikki, kuvataide tai kirjallisuus. Taiteen äärelle olen pujahtanut yleensä taidemuseoiden tai gallerioiden näyttelyissä. Koronan takia olen tutustunut suosikkitaiteilijoiden teoksiin internetin ihmeellisessä maailmassa instagramin, facebookin tai vapaan googlailun kautta. Myös "vanhanaikainen" taidekirjallisuuden lukeminen on ollut avartavaa ja vienyt taiteen pohdiskelun äärelle. Kirjallisuus ja musiikki olivat ehkä helpoimmin tavoitettavissa ja läsnä korona-aikana, vaikka konsertteihin ei päässyt eikä kirjastoihin vapaasti kirjoja bongaamaan.

Taidetta oli tarjolla korona-aikanakin, mutta se oli henkilökohtaisempaa ja omaehtoisempaa. Museoiden tarjoamat videot omista museokohteistaan ja näyttelyistään kohdistuivat tällaiseen henkilökohtaiseen tarpeeseen. Jotain ajassa olevaa, jotain uutta ja samalla nopeasti tavoitettavaa. Kun museokäyntiä ei voitu antaa asiakkaille, annettiin mahdollisuus kurkistaa taideteoksiin ja samalla taiteilijan ajatuksiin. Näin myös Taiteilijakoti Erkkolan alkuvuoden 2021 näyttelyn "Ajan virrassa - Taneli Eskolan valokuvataidetta" videot mahdollistivat intiimin näyttely- ja taidekokemuksen. Eskola tunnetaan luontoaiheista valokuvistaan, joissa hän kuvaa kulttuurimaisemia vuodenaikojen, vuorokaudenaikojen ja eri säätilojen vaihteluissa. Lähtökohtana olivat Jean Sibeliuksen maisemat, joista lähti ajatus Erkkolan näyttelyyn. Eskola kuvasi lisää Tuusulanjärven maisemissa näyttelyä varten. Videoiden teemat syntyivät Eskolan omien aihepiirien kautta kuten Tuusulanjärven kulttuurimaisema, Rantatie ja Aleksis Kiven maisemat ja Kansallistunne maisemissa. Nyt kesällä ilmestyvät vielä reportaasimaiset videot Eskolasta valokuvaamassa Sarvikalliolla sekä työhuoneellaan kertomassa rakkaista työvälineistään: kameroistaan eri vuosikymmeniltä.

Työurani aikana näyttelykuraattorina on museomaailmakin muuttunut 2000-luvun alusta. Aiemmin näyttelykatalogi oli keskeisessä roolissa: tavoitteena taiteen tulkinta ja taidehistorian tutkimus kirjan muotoon. Eräällä tavalla arvokkaimmalta tuntuikin tutkimuksen saattaminen samalla katalogiksi. Aikamoinen loikkaus on tapahtunut 20 vuodessa. Kirjan arvostus – samalla lukemisen – on laskenut ja tilalle on tullut kuvallisuus. Maailma hukkuu kuvatulvaan ja erilaisiin valokuvia käyttäviin sovelluksiin. Tätä päivää onkin tulkita näyttelyjen sisältöjä ja ajatuksia videoiden avulla. Vaikka itselleni kirja on perinteisessä muodossa edelleen rakkain, ei somemaailmakaan ole vieras. Koronan myötä avautuivat myös videoiden maailma ja muiden museoiden ja yhdistysten someopastukset, verkkoluennot ja muut vastaavat.

Jatkossa onkin kiinnostavaa nähdä, miten videot muuttuvat erääksi museoiden ilmaisuväyläksi perinteisten väylien rinnalle.

Päivi Ahdeoja-Määttä
näyttelyamanuenssi
Tuusulan taidemuseo

Näytä kuva

TUNNISTEET: taidemuseo

0
28. kesäkuuta 2021 10.00

Matkusta museoon – palaa juurille

Järvenpään, Keravan ja Tuusulan museot aloittivat ylikunnallisen museoyhteistyön tiivistämisen markkinointiviestinnällisellä kulttuurimatkailun kehittämisprojektilla. Projektin tuotos, Elävät juuret -elämysopas julkaistiin digitaalisesti 1.6. osoitteessa www.elavatjuuret.fi 

Projektin keskeisiksi teemoiksi nousi kestävyys, luontoyhteys ja rauhoittuminen tärkeiden asioiden ja yhdessäolon äärelle. Ajattomia teemoja, mutta silti hyvin ajankohtaisia juuri tällä hetkellä. Alueen museot tarjoavat erilaisia elämyksiä näiden teemojen parissa monellakin eri tapaa. Sisältöjä löytyi valtavasti, joten ne annosteltiin kolmeen helposti omaksuttavaan kokonaisuuteen: Kulttuurireittiin, Kokemusreittiin ja Puuhareittiin.  

Kulttuurireitillä on mahdollisuus tutustua teemoihin perinteisempien museokokemusten, kuten näyttelyiden, opastusten ja taiteilijakotivierailuiden avulla. Kokemusreitillä taas on nostettu esiin mielenkiintoisia teemaopastuksia, draamaopastuksia, taiteilijakotien luontoympäristöjä, ilmiöitä ja aistikokemuksia. Puuhareitin elämykset on koostettu erityisesti lapset silmällä pitäen, museoista löytyy myös monenlaista kiinnostavaa tekemistä ja kokemista lapsille! Jokaiselta reitiltä löytyy myös alueen kiinnostavimpien ravintoloiden tarjontaa teeman ympäriltä. 

Tänä kesänä pandemia rajoittaa vielä ulkomaanmatkailua ja katseet suunnataan kotimaahan. Monien isojen tapahtumien ja festivaalien toteutuminen on vielä myös epävarmaa. Museot ja muut kulttuurikäyntikohteet ovat kuitenkin auki ja tarjoavat terveysturvallisia ja vaikuttavia kulttuurikokemuksia kaikille. Me täällä Tuusulanjärven lähiseudulla olemme poikkeuksellisen onnekkaita, sillä meillä on Suomen mittakaavalla ainutlaatuinen keskittymä museoita ja taitelijakoteja täynnä kulttuurihistoriaa, nykytaidetta ja elävää kulttuuria. Tuusulanjärven maisemia ihaillessa ei aina uskoisi, että olemme kivenheiton päästä Helsinki-Vantaan lentokentältä. Kahdenkymmenen minuutin junamatkan päässä pääkaupungin sykkeestä tunnelma on muuttunut täysin – ajattomaksi ja rauhalliseksi. Maisemia katsellessa todella ymmärtää, miksi kultakauden suuret taiteilijat ovat valinneet Tuusulanjärven asuinpaikakseen. Kaikista hienointa on kuitenkin se, kuinka alueella luodaan jatkuvasti myös uutta ja elävää kulttuuria, vanhaa kunnioittaen. Olemme siis todellakin kulttuurin ja luonnon Elävillä juurilla! 

Haastankin kaikki lähialueen asukkaat matkalle lähimuseoon! Tiedätkö, kuinka upeat näyttelyt Aholassa, Halosenniemessä, Ainolassa, Sinkassa ja Järvenpään taidemuseossa on meneillään? Oletko tutustunut jo Purkutaideilmiöön? Koska viimeksi nautit Lottamuseon upeasta miljööstä ja herkuttelit nostalgisessa Lottakanttiinissa? Tiesitkö, että Suvirantaan, Eero ja Saimi Järnefeltin ateljeekotiin ja edelleen asutettuun taloon pääsee tutustumaan opastetulla kierroksella? Tänä kesänä jos koskaan on aika matkustaa lähelle – ja palata juurille.  

Hae inspiraatiota museomatkalle osoitteesta www.elavatjuuret.fi

Maria Kuusela
Projektikoordinaattori
Elävät juuret-kulttuurimatkailuhanke

Näytä kuva


0
24. toukokuuta 2021 8.00

Hoitamaton metsä voi olla riski – Halosenniemen luontoa on kunnostettu

Halosenniemen ympäristössä on tehty laajoja hoitotoimenpiteitä. Toimien tavoitteena on ollut lisätä alueen turvallisuutta. Yhtälössä on pyritty huomioimaan rakennukset, alueella liikkuvat ihmiset, Pekka Halosen rakastama maisema kuin luonnon monimuotoisuuskin.

– Jos luonnossa ei tehdä mitään, se syö itseään, toteaa useista televisio-ohjelmistakin tuttu, historiallisiin kartanopuutarhoihin erikoistunut arboristi Mare Laakkonen.

Kun luonto ympäröi kulttuurihistoriallisesti merkittävää kohdetta, ei ympäristöä voi jättää täysin oman onnensa varaan.

– Jokainen rakennuksen lähellä tai kulkuväylän varrella oleva huonokuntoinen puu on riski: joko rakennukselle itselleen, alueen arvokkaalle kasvillisuudelle tai ihmisille.
Siksi Halosenniemeä ympäröivällä tontilla on tehty alkuvuoden aikana laajoja hoitotoimenpiteitä.

Laakkosen mielestä kreivin aikaan.

– Osa puista oli niin huonossa kunnossa, että tilanne oli havaittavissa jo silmämääräisesti.

ELY-keskus valvoo hoitotoimia

Tontilta on kaadettu talven aikana useita kymmeniä huonokuntoisia puita, ja leppä- ja haaparyteikköjä on harvennettu. Hoitotoimenpiteet ajoitettiin aikaan, joka ei häiritse lintujen pesintää tai haittaa kasvukautta.

Ihan mitä tahansa luonnonsuojelullisen statuksen saaneella Halosenniemen alueella ei saa tehdä. Toimia valvoo Uudenmaan ELY-keskus, ja jokainen hoitotoimi tulee hyväksyttää etukäteen.

Tuusulassa arviointityötä oli tekemässä Laakkosen ja konservaattorin lisäksi joukko alan asiantuntijoita Tuusulan museosta ja Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksesta.

Luonnon monimuotoisuus on turvattava

Laakkosen mukaan historiallisten kohteiden luontoa on hoidettava. Hän on oman työnsä ohessa restaurointikisälli, ja hän vaalii puutarhojen lisäksi myös vanhojen rakennusten omaleimaista historiaa.

– Halosenniemi on rakennuksena ja alueena mittaamattoman arvokas. Esimerkiksi männyt ovat huikean hienoja. Alueella liikkuu vuosittain myös kymmeniä tuhansia ihmisiä.

Laakkonen muistuttaa, että hoitotoimet tulee tehdä kuitenkin aina luonnon ehdoilla.

– Halosenniemessä kaadettuja puita on jätetty luontoon maarungoiksi. Osa puista on katkaistu tarkoituksella pystytolpiksi, ja puiden kantoja on jätetty paikoilleen. Lisäksi risut ja oksat on hyödynnetty paikan päällä aitana.

Toimien tarkoituksena on ollut mahdollistaa luonnon monimuotoisuuden jatkuminen. – Näin linnut saavat pesä- ja kolopuita, lahosienet kasvualustoja ja hyönteiset itselleen tärkeitä asuinsijoja.

Teksti Minna Luoma 

Artikkeli on julkaistu Elämää Tuusulassa -asukaslehdessä 2021/02.

Halosenniemen pihapiiristä kaadettiin useita puita rakennuksen ja ihmisten turvallisuuden lisäämiseksi. Kuva Mare Laakkonen

Näytä kuva