Uniikki paletti – Tuusulan museoblogi

Logo Tuusulanmuseo

Tuusulan museo nostaa blogissaan esille ajankohtaisia asioita ja tarjoaa kurkistuksia museon arkeen. Blogissa julkaistaan myös muualla julkaistuja artikkeleita.

 

10. joulukuuta 2021 10.30

Halosenniemen remonttikuulumisia

"Juuri siinä, missä laakso teki loivan kaarteen kohotakseen vuorta kohti, oli lumen peittämä talo. Se oli kuin merkillisen muotoinen kinos ja näytti hyvin yksinäiseltä. Aivan sen lähellä mutkitteli joki sysimustana jäisten töyräiden välissä; virta oli pitänyt veden sulana koko talven. Mutta sillan yli ei kulkenut jalanjälkiä, ja tuulen tuomat kinokset olivat talon ympärillä koskemattomat.

Mutta sisällä oli lämmintä. Kellarin uunissa paloi hiljalleen turvetta tavattomat määrät. Kuu kurkisti sisään ikkunasta ja paistoi huonekalujen valkeille talvipäällisille ja kristallikruunuun, joka oli verhottu tyllillä."

Tove Jansson – Taikatalvi

Halosenniemi talviunilla 2021

Halosenniemi talviunilla 2021

Syksyllä näyttelyn "Suomen valtion stipendiaatteja, kippis siis!" päätyttyä Halosenniemen museota alettiin valmistella talviunille − tai siltä se ainakin näytti, kun kaikki suuremmat esineet ja huonekalut oli peitetty kankaisiin huppuihin. Syynä yleisöltä sulkeutumiseen ei kuitenkaan ollut lepoon vetäytyminen, vaan museossa alkava remontti. Syksyn 2021 ja alkuvuoden 2022 aikana museossa tehdään, ja on jo tehty, monenlaisia kunnostustöitä. Talon sähköt, verkkoyhteydet ja lämpöpatterit uusitaan, tulisijoja korjataan ja hirsiseiniä kunnostetaan. Museon henkilökunta on suojannut museotiloja sekä esineistöä remonttia varten.

Historiallisesti arvokkaiden vanhojen rakennusten korjaaminen vie aikaa ja vaatii erikoisosaamista, joka on usein hidasta käsityötä. Rakennuskonservaattori Tony Lidman on tehnyt Halosenniemestä laajan kuntokartoituksen ja korjaussuunnitelman, jonka pohjalta kunnostustoimia on lähdetty toteuttamaan. Halosenniemi on kokonaisuudessaan hyvässä kunnossa, mutta rakennuksen säilymisen kannalta välttämättömiä parannuksia on tehtävä lähivuosina. Nyt meneillään olevat kunnostustyöt ovat ensimmäinen erä tulevista korjauksista.

Heti syksyn alussa talon uunit tarkastettiin ja huoltoa kaipaavat tulisijat korjattiin taitavan uunikonservaattorin, Teemu Kajasteen toimesta. Uuneja katsomalla korjauksia ei enää havaitse, sillä ne näyttävät täsmälleen samalta kuin aiemmin. Mikä tietysti on tällaisen säilyttävän kunnostamisen yhtenä tavoitteena. Osa talon lämmityksestä hoituu edelleen uuneissa olevien sähkövastusten avulla, jotka nekin on nyt tarkastettu. Talon lämmitysjärjestelmää päivitettiin toimivammaksi: irtopatterit vaihdettiin öljytäytteisiin ja paloturvallisiin seinälle kiinnitettäviin sähkölämmittimiin.

Sähköt tulivat Halosenniemeen 1919. Silloin ei oltu internetistä kuultukaan, mutta museotoiminnassa tarvitsemme tänä päivänä tehokasta tiedonsiirtoa. Niinpä valokuitu saapui Halosenniemeen tämän kunnostusrupeaman aikana syksyllä 2021. Edessä on vielä lisää sähkötöitä: museon paloturvallisuutta sekä muuta turvallisuutta parannetaan ja näyttelyvalaistusta uudistetaan. Tällä hetkellä konservaattori Katja Luoma työskentelee Halosenniemen sisäseinien parissa niitä puhdistellen. Kevättalven ja kevään aikana talon ulkopinnat käsitellään Roslagin mahongilla, perinteisellä puunsuoja-aineella, joka antaa hirsille lisää kestävyyttä.

Museon vetäydyttyä remonttitauolle minä ja muut usein avoinnapidossa nähdyt museoassistentit emme ole käpertyneet unille, vaan olemme muiden töiden ohella ahkeroineet talon esinekokoelman parissa. Näyttelyn päätyttyä taulut palautettiin omistajilleen tai takaisin kokoelmatiloihin, mutta taloon jäi huonekaluja sekä tavaroita. Suuri osa Halosenniemen esineistä on ollut aikoinaan käytössä Pekka Halosella ja hänen perheenjäsenillään. Ne kertovat omaa tarinaansa talon väestä ja elämästä Halosenniemessä. Löytyypä talosta vanhan isännän itse valmistamia huonekalujakin. Ja tietysti rouva Maija Halosen Steinway-piano 1800-luvun loppuvuosilta. Silkkipaperia on menneenä syksynä kulunut, kun alkanutta remonttia varten kaikki talon pienemmät esineet on kääritty paperiin ja pakattu pehmustettuihin laatikoihin. Isommat esineet on suojattu käsittelemättömällä puuvillakankaalla ja ne on sijoitettu syrjään kunnostettavilta alueilta.

Museon sulkeutuminen yleisöltä on mahdollistanut esinekokoelman tarkemman läpikäynnin. Tällä hetkellä teemme kollegani Kirsi Leimun kanssa Halosenniemen kirjakokoelman tarkistusinventointia. Käymme kirjat läpi yksitellen, täydennämme tietoja kokoelmanhallintajärjestelmään ja skannaamme kannet tarvittaessa. Kirjakokoelma pyritään saamaan näillä toimilla paremmin yleisön ja tutkijoiden käyttöön. Nyt tehtävässä inventoinnissa arvioidaan myös kirjojen kuntoa sekä tarvetta siirtää osa huonokuntoisimmista teoksista säilytykseen kokoelmatiloihin.

Kirsi Leimu tutkii kirjaa

Museoassistentti Kirsi Leimu tutkii kirjan välistä löytynyttä muistilappua.

On ollut mielenkiintoista − ja näin museotyöläisen näkökulmasta jopa jännittävää − päästä tutkimaan lähietäisyydeltä Halosen perheen kirjastonurkkauksen sisältöä. Tuntuu, kuin menneisyyden ihmiset ajatuksineen ja tunteineen tulisivat lähemmäksi kirjojen käsin tehtyjä merkintöjä katsoessa. Kirjoista löytyy alleviivauksia, käsinkirjoitettuja huomioita, piirroksia ja joskus muistilappujakin välistä. Hyvin monessa kirjassa on omistuskirjoitus kansilehdellä tai vähintään kirjan omistajan nimikirjaimet. Halosenniemen kirjaston kautta avautuu näkymä 1800−1900-luvun vaihteen ja 1900-luvun alun suomalaiseen kulttuurielämään: On ajatuksia, aiheita, taidesuuntauksia, joita on seurattu. Monet kirjat ovat Pekka Halosen ystävien kirjoittamia, taiteilijalle omistettuja ja lahjoitettuja. Jälkipolvien kulttuurihahmoina tuntemat kirjailijat, arkkitehdit, säveltäjät ja taiteilijat ovat olleet Pekka Halosen ja hänen perheensä lähipiiriä: ystäviä, tuttavia, hengenheimolaisia. Kirjojen kautta näkyväksi tulee myös perheenäidin kielitaito ja käännöstyöt. Perheen lapset ovat hekin jättäneet omia jälkiään niin kirjaston kirjavalintoihin kuin kirjojen kansienkin väliin.

Prinssi ja prinsessa piirros kirjassa

Kuva löytyi saksan lukukirjasta, joka oli kuulunut Halosten tyttärelle Marjalle. Kuva voisi mahdollisesti olla itsekin taitelijaksi ryhtyneen Marjan piirtämä.

kirjan omistuskirjoitus Eliel Saarinen

Arkkitehti Eliel Saarinen on omistanut laatimansa Munkkiniemi−Haaga-suunnitelman ystävyydellä Pekka Haloselle.

Susanna Hemmilä-Peltonen
Tuusulan museon museoassistentti

Kuvat: Susanna Hemmilä-Peltonen ja Topias Ahola

 


Ei kommentteja.

Kirjoita uusi kommentti