Halosen maalausmatka Kolille

"Pesin ruumiini lumella, kuivattelin tuulen alla auringossa hetken vaatteitani ja kun sain puetuksi jälleen, täytyi heittäytyä pitkäkseen. Päivä oli sees, joutsenparvet lensivät joikuen ylitseni pohjoiseen valkoisin siivin. Koko Pohjolan satuperäinen runous kuvastuu yli korkean Kolivaaran .... Järvi näkyy järven takaa, vaarat kohoavat vaarojen hartioilla, selät ovat saaria täynnä ja ilmassa on sellainen kevään ja hankien hohtava kirkkaus että kaikki värit häikäisevät kuulakkaalla loistollaan. Makasin siinä unohtaen maailman ja itseni. Sieltä kulkivat muuttolintujen reitit vaarojen yli. Parvi seuraa toistaan, kurjet lumiauroina, hanhet pitkinä riveinä ja kaikilla niillä kaulat pitkänä pohjoista kohden ja ilma on täynnä niiden ääniä. Mutta alhaalta kuului aikaisen kyntörastaan laulu ja metsistä kantautui teeren soidin. Siinä oli kokonainen symfonia, joka väkevän kevään erämaan soittona kohosi ylistysvirtenä auringolle... Lienen ollut liian väsynyt maalatakseni sinä päivänä, mutta sellaisina hetkinä puhuu luonto ihmiselle niin voimakasta kieltä, että on parasta itse vaieta. Mutta seuraavina päivinä tulin takaisin ja maalasin kaiket päivät. Kahdeksasta aamulla kahdeksaan illalla olin liikkeellä. Välistä yllätti minut ryöppyävä lumipyry siellä ylhäällä, joskus tuuli niin vimmatusti, että sain toisella kädellä pidellä taulusta kiinni ja toisella maalasin. Mutta siinä tuli jutut hyvästi tutkituiksi ja selveni yhtä ja toista sellaista, joka vain luontoa itseään tutkimalla selvenee."

Tehtäväidea (ympäristökasvatus):

Kiivetkää korkean mäen päälle ja valitkaa paikka maisemien katseluun. Millaiselta maisema näyttää korkealta katsottuna?