Pekka Halosen ulkomaanmatkat

Ulkomaille matkustaminen on nykyisin helppoa ja matkoja voi tehdä sen suuremmalti suunnittelematta. Toisenlaista oli 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa ennen massaturismin aikakautta. Matkustaminen vei paljon aikaa, usein kuukausiakin, ja vaati varallisuutta ja huolellista suunnittelua. Ilman matka-avustuksia Pekka Halosen ulkomaanmatkat olisivat siirtyneet odottamaan aikaa, jolloin taiteilijan talous oli jo vakaammalla pohjalla.

Halosen matkat palvelivat taiteilijan ammattitaidon kehittämistä, ylläpitoa ja tekivät hänen taidettaan tunnetuksi. Halonen osallistui ryhmänäyttelyihin ulkomailla, mutta useimmiten teokset lähetettiin paikan päälle taiteilijan jäädessä kotimaahan. Halosen kirjeistä kuitenkin löytyy mainintoja, että taiteilija vieraili muun muassa Berliinissä järjestetyssä maailmannäyttelyssä vuonna 1896 ja vuonna 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä. Jälkimmäisen näyttelyn Suomen paviljonki sai osakseen paljon positiivista huomiota.

Taideopintojaan Halonen täydensi Pariisissa vuosina 1890−1891 ja vuonna 1893. Matka Pariisiin kulki Tukholman ja Kööpenhaminan kautta. Opiskelujen ohella Halonen tutustui aikalaistaiteeseen, vieraili taidenäyttelyissä ja solmi ystävyyssuhteita, joista osa säilyi läpi elämän. Pariisissa hän omaksui ulkoilmamaalaamisen, joka edellytti luonnossa paikan päällä työskentelyä. Pariisiin Halonen palasi vielä vuonna 1925 Geneveen suuntautuneen matkansa yhteydessä. Matkan hän teki yhdessä Maija-vaimonsa kanssa.

Unelmiensa Italiassa Pekka ja Maija Halonen vierailivat kahteen otteeseen: vuosina 1896-97 ja vuonna 1904. Joulukuussa 1896 alkanut matka kulki Sortavalasta Viipuriin kautta Pietariin, sieltä Varsovaan ja Wienin kautta Italiaan. Joulukuun 14. päivänä oltiin perillä Firenzessä. Taiteilijoita kiinnostivat antiikin kohteiden lisäksi varhaisrenessanssin ja keskiajan taide sekä arkkitehtuuri. Haloseen erityisesti varhaisrenessanssin taide teki syvän vaikutuksen. Alkuvuodesta 1897 Pekka ja Maija tekivät laajan Italian kiertomatkan, jonka aikana he poikkesivat Sienassa, Roomassa, Napolissa, Pompeijissa, Sorrentossa ja Venetsiassa. Helmikuussa Haloset palasivat takaisin Firenzeen. Paluumatka Suomeen kulki Venetsiasta Münchenin, sieltä Pariisin ja kesäkuussa Bretagnen kautta viimein kotimaahan. Jälkimmäinen Italian matka (1904) kulki Pietarin ja Wienin kautta Firenzeen ja paluu Tuusulaan tapahtui Pariisin kautta.

Tehtäväidea:

Tutustukaa vuoden 1900 maailmannäyttelyn merkitykseen ja Pekka Halosen osuuteen näyttelyn organisoimisessa.