"Markalla merkkareita" - nyt laitetaan 1970-luvun lapsuusmuistot pakettiin

27.06.2017 klo 10.20

Hiihtokilpailut. Kuva Tuusulan museoKeski-Uudenmaan kunnalliset museot keräävät muistoja 1970-luvun lapsuudesta. Millaista oli lapsuus ennen polkupyöräkypäriä ja kännyköitä? Missä ja mitä leikittiin, mitkä olivat lempiruokia, millaisia syntymäpäiväjuhlien järjestelyt? Ja muistatteko, miten tärkeä homma oli valita irtokarkkeja kioskin valikoimista?

Keski-Uudenmaan kunnalliset museot tekevät yhdessä pedagogista tarinapakettia 1970-luvun lapsuudesta. Opetuspaketti tulee varhaiskasvatuksen ja alaluokkien käyttöön ja sen avulla innostetaan lapsia ja vanhempia ja isovanhempia yhteisiin muisteluhetkiin lapsille tutuista aiheista. Tarinoinnin yhteydessä siirtyy tietoa omasta kulttuuriperinnöstä sukupolvelta toiselle.

Museot keräävät tietoja 1970-luvun lapsuudesta kaikille halukkaille suunnatun kyselyn avulla. Myös aiheeseen liittyvät valokuvat ja esineet ovat tervetulleita ja niitä toivotaan sekä valmiiseen materiaalipakettiin että museoiden kokoelmiin, sillä 1970-lukua on paikallismuseoihin tallennettu melko vähän.

Hyrylän päiväkotilaiset ruokailemassa. Kuva Tuusulan museoMukana hankkeessa ovat Hyvinkään kaupunginmuseo, Järvenpään taidemuseo, Keravan museo, Mäntsälän museotoimi, Nurmijärven museo ja Tuusulan museo. Hanke toteutetaan Museoviraston myöntämällä 40 000 euron apurahalla. Rahoituksen turvin voidaan hankkeelle palkata työntekijä, joka tuottaa opetusmateriaalin yhteistyössä varhaiskasvatuksen ammattilaisten kanssa. Multimediapaketin lisäksi suunnitteilla on virikesalkkuja, jotka ohjaavat aikakauden peleihin ja leikkeihin.

Verkkokyselyyn pääsee vastaamaan kunkin museon internet-sivujen kautta:

https://goo.gl/forms/V8YHCCGi4OxArFtj2

Kyselyä saa jakaa myös sosiaalisen median kautta. Kyselyyn voi vastata lyhyesti tai laajasti ja halutessaan vastausta voi täydentää pidemmälläkin kirjoituksella.

Mistä hankkeen nimi "Markalla merkkareita" juontuu?

Merirosvorahat ovat 1970-luvun lasten yhteinen makumuisto. Alkuperäiset merirosvorahat olivat melko mietoa salmiakkilakritsia, suunnilleen kahden euron kolikon kokoisia, sitkeitä makeisia. Imeskellessä oli vaarana, että iso makeinen juuttuu kurkkuun ja salpaa hengityksen. Se koitui makeisten kohtaloksi. Tilalle tuli pienempiä ja vähemmän sitkaita makeisia. Niitä syödessä tukehtumisvaara oli pienempi, mutta maku ja ennen kaikkea kesto ei ollut sama.

"Kioskin luukku oli korkealla, mutta sen edessä oli rappu. Sille kun nousi, yletti leuka luukun alareunaan. Kädessä oli hikinen kolikko, kokonainen markka, mitä sillä ostaisi? Hedelmäkarkit olivat kyllä parempia, mutta merirosvorahoja sai imeskellä ja pyöritellä suussa pitkään. Sanoin siis kioskintädille "Saisinko markalla merkkareita".

Lisätiedot:

Hyvinkään museo, Susanna Eskola tai Sari Mustajärvi, p. 040 773 6257
Järvenpään taidemuseo, Hanna Nikander, p. 040 315 2587
Keravan museo, Leena Karttunen, p. 040 318 2003
Mäntsälän museotoimi, Sirkku Mäkelä p. 040 314 5214
Nurmijärven museo, Anne Alasmaa p. 040 317 2509
Tuusulan museo, Jaana Koskenranta, p. 040 314 3460

Takaisin