Blogi
9.30
Tuusulan Kansallisessa dialogissa keskusteltiin turvallisuudesta ja luottamuksesta
Tuusulassa järjestettiin 10.4. Kansallinen dialogi turvallisuudesta ja luottamuksesta. Keskustelijoina oli tuusulalaisia vapaaehtoisia, asukkaita, asiantuntijoita ja vaikuttajia. Kyseessä oli suljettu ja luottamuksellinen tilaisuus. Dialogia fasilitoi kunnan yhteisömanageri Katja Repo ja minä toimin keskustelun kirjurina. Edellinen Kansallinen dialogi järjestettiin Tuusulassa demokratiapäivänä 1.11.2023 teemasta Yhdessä ja yksin.
Turvallisuus ja luottamus on tämän kevään Kansallisten dialogien teema ympäri Suomen. Kansalliset dialogit ovat tapa rakentaa ymmärrystä yhteiskunnallisista ilmiöistä, haasteista ja mahdollisuuksista kansalaisten, yhteisöjen ja viranomaisten yhteistyönä. Tilaisuuksissa noudatetaan Erätauko-säätiön rakentavan keskustelun pelisääntöjä, joihin kannattaa tutustua säätiön verkkosivuilla. Kansallisissa dialogeissa keskustellaan yksilöille, yhteisöille ja yhteiskunnalle tärkeistä teemoista ihmisten osallisuuden vahvistamiseksi ja ymmärryksen lisäämiseksi. Dialogissa ei tavoitella yksimielisyyttä tai tehdä päätöksiä. Tavoitteena on mahdollisimman laaja-alaisen ymmärryksen rakentaminen ihmisten kokemuksista ja ajankohtaisista taloudellisista, sosiaalisista ja ekologisista haasteista, joihin esimerkiksi turvallisuus ja luottamus keskeisesti liittyvät.
Tuusulassa Kansallisten dialogien teema nivoutuu ajankohtaisesti myös kunnan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman sekä turvallisemman tilan periaatteiden laatimiseen. Kunnan henkilöstöpoliittinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma valmistui loppuvuodesta, mutta nyt valmisteilla olevan suunnitelman tarkoituksena on edistää henkilöstön lisäksi asukkaiden, palvelujen käyttäjien ja luottamushenkilöiden yhdenvertaisuutta kaikessa kunnan toiminnassa. Lainsäädäntö edellyttää kuntaa edistämään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta viranomaisena, palveluntarjoajana, koulutuksen järjestäjänä ja työnantajana.
Tuusulan kansallisen dialogin osallistujat ymmärsivät turvallisuuden sen laajassa merkityksessä fyysisenä, psykologisena, sosiaalisena ja taloudellisena olosuhteena. He olivat havainneet sukupolvien välisen eron siinä, miten yhteiskunnan turvaverkkoihin luotetaan. Sosiaali- ja terveyspalvelujen heikentynyt saatavuus ja henkilöstön vaihtuvuus olivat aiheuttaneet turvattomuuden ja luottamuksen menettämisen kokemuksia. Dialogissa arvioitiin, että henkilöstön pysyvyyden lisäksi viranomaisten välisen yhteistyön paraneminen ja tiivistyminen kohentaisi luottamusta palveluihin. Myös hyvästä ja nopeasta hoidosta oli kokemuksia, mutta palvelukriteerien koettiin muuttuneen jopa kohtuuttomiksi. Erityisesti sellaisten iäkkäiden kuntalaisten tilanne huolestutti, joilla ei ole toimintakykyisiä ja välittäviä läheisiä tukenaan. Sosiaaliturvan ajankohtaiset leikkaukset lisäsivät huolta heikompiosaisten turvallisuudesta. Eriarvoisuuden lisääntymisen arveltiin heikentävän yhteiskunnallista vakautta ja ihmisten välistä luottamusta.
Keskustelijat pitivät yksinäisyyttä voimakkaasti turvallisuuden tunteeseen vaikuttavana kokemuksena, jota koronavuosien rajoitukset lisäsivät. Digitalisaatio nähtiin esimerkiksi toimintarajoitteisten ihmisten osallisuutta vahvistavana mahdollisuutena. Toisaalta sitä pidettiin uhkana, jos etäasiointi muuttuu ainoaksi vaihtoehdoksi esimerkiksi mielenterveyspalveluissa tai muistisairaiden kotihoidossa.
Kriisikeskeiseen uutisointiin keskittyvän perinteisen median sekä koukuttavaan algoritmiin perustuvan sosiaalisen median arvioitiin vaikuttavan kielteisesti ihmisten väliseen luottamukseen ja turvallisuuden tunteeseen. Epätodennäköisten tai kaukaisten uhkien epäiltiin aiheuttavan liioiteltua turvattomuutta ja huolta tulevaisuudesta. Tuusulan viestintä sai tosin kiitosta myönteisestä uutisoinnista ja tiedotuksesta.
Sosiaalisen median anonyymin huutelun vastakohdaksi kaivattiin kasvokkaista kohtaamista ja toisen ihmisen ennakkoluulotonta kuulemista. Esimerkiksi koulun ja kodin välisen sekä lapsiperheiden keskinäisen yhteisöllisyyden koettiin heikentyneen. Puheeksi otettiin sekä Vantaan että Jokelan kouluampumiset. Nuorten toivottiin osallistuvan aktiivisemmin yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, jotta heidän näkemyksensä ja kokemuksensa turvallisuudesta osattaisiin huomioida paremmin. Toisaalta Tuusulan kylämäisillä asuinalueilla oli myös aktiivisesti pyritty lisäämään kohtaamisen mahdollisuuksia. Kunta tukee yhteisöllistä toimintaa myös muun muassa tarjoamalla kuntalaisille useita maksuttomia yhteisötiloja ja tilaisuuksissa tarvittavia lainatavaroita.
Dialogin keskustelijat kertoivat pitävänsä Tuusulaa pääosin turvallisena asuinpaikkana. Rikollisuus ei noussut puheenaiheeksi lainkaan, mutta liikenneturvallisuuden puutteista ja liikenteessä koetuista vaaratilanteista keskusteltiin vilkkaasti. Viime vuonna kunnassa ei onneksi tapahtunut yhtään kuolonkolaria. Keskustelussa todettiin, että liikennekasvatuksella voidaan vaikuttaa lasten ja nuorten liikennekäyttäytymiseen. Toisaalta keskustelijoilla oli kokemuksia siitä, kuinka aikuisetkaan eivät välttämättä pysähdy auttamaan liikenteessä loukkaantunutta. Yksin liikkumista pimeään aikaan kukaan keskustelijoista ei kokenut Tuusulassa turvattomaksi rikollisuuden näkökulmasta. Dialogitilaisuus järjestettiin kirjastolla, jossa huomiota herätti vartijan läsnäolo. Vartijan tarve ja tarkoitus ymmärrettiin, mutta se herätti keskustelijoissa refleksinomaisesti ajatuksen, että kirjastolla on tapahtunut jotain erityistä, minkä vuoksi vartija on jouduttu kutsumaan. Valvontakameroiden ja vartijoiden todettiin lisäävän turvattomuuden tunnetta, vaikka tavoite olisi päinvastainen.
Keskustelijat kokivat dialogin voimaannuttavaksi, koska siinä ei tarvinnut keksiä ratkaisua ja kaikkia kuunneltiin tasavertaisesti. Kukaan ei tyrmännyt toisen mielipidettä tai kokemusta. Lopuksi todettiin, että keskustelijoiden erilaisista lähtökohdista ja olosuhteista huolimatta monista asioista oltiin yhtä mieltä. Minulle jäi päällimmäisenä mieleen erään keskustelijan oivallus siitä, että kiire lisää turvattomuuden tunnetta niin liikenteessä kuin päätöksenteossakin. Virheet ovat inhimillisiä, mutta niitä voitaisiin ennalta ehkäistä rauhallisella ja perusteellisella valmistelulla. Virheiden paikkailu jälkikäteen murentaa luottamusta, mutta hyvä valmistelu vahvistaa sitä. Esimerkiksi kouluväkivalta ei vähene vain kiireessä yksittäisiin tilanteisiin puuttumalla, vaan turvallinen arki edellyttää pitkäjänteistä sitoutumista yhteisön kaikilta jäseniltä. Dialogitilaisuus oli osaltaan vastaus ihmisten toiveeseen ennakkoluulottomasta kohtaamisesta ja kuulluksi tulemisesta.
Tuusulan kunta aikoo järjestää Kansallisen dialogin mukaisia teemakeskustelutilaisuuksia jatkossakin. Erätauko-dialogeja hyödynnetään myös muussa kunnan toiminnassa, seuraavaksi esimerkiksi Järjestöfoorumissa. Turvallisuutta ja luottamusta rakennetaan kaikissa vuorovaikutustilanteissa, niin kunnan toiminnassa kuin asukkaiden kesken.
Yhdenvertaisuuden ja luottamuksen kokemuksia kuntalaisille toivottaen,
Tuusulan kunnan osallisuustiimin suunnittelija Hanna Vesimäki
