Jokelan kartano / Sininen talo
Paikassa: Jokelan vankila, Huom.! Kulku kohteeseen aseman puolelta kävellen.
Nyt vihdoin saamme nähdä tämän paljon puhutun helmen myös sisältä! Vankila-alueella sijaitseva kartano avaa ovensa.
19.8. kello 10–14, huomaa tapahtuman muista kohteista poikkeava aika!
Jännistystä käyntiin tuo vankila-alueen jämäkkyys ja valvonta.
Tehtaan ja koko Jokelan alkuvuosikymmenien suurmies oli Paul Chmelewski, joka tuli Jokelan tiilitehtaan osaomistajaksi 1877 ja hankki koko tehtaan osakekannan itselleen seuraavan viiden vuoden aikana. Tiilitehdas kasvoi ja kehittyi. Sinne rakennettiin tehtaan omistajan itsensä suunnittelema rengasuuni, joka patentoitiin monessa maassa.
Tiilitehtaan yhteyteen hän perusti myös ison maatilan. Niin saatiin hyötykäyttöön laajat maa-alueet, joilla varauduttiin saven oton tulevaisuuden tarpeisiin. Lisäksi Chmelewski ylläpiti 1800-luvun lopulla paikkakunnan kestikievaria, vaikutti postitoimipaikan perustamiseen ja perusti Jokelaan ensimmäisen kansakoulun.
Kartano rakennettiin 1880-luvulla
Jokelan tiilitehtaan omistaja Paul Chmelewski rakennutti komean talon perheensä asunnoksi 1880-luvulla. Kartanon ympärillä oli hieno pihamaa istutuksineen. Pienen kävelymatkan päähän raivattiin ja istutettiin vielä englantilaistyyppinen puistometsä, jonka hiekkapolkuja pitkin kartanonväen ja heidän vieraidensa oli mukava astella.
Kunnallisneuvos Grönqvistin isännöidessä tiilitehdasta ja kartanoa rakennuttiin kartanon lähelle pojan perhettä varten uusi huvila. Piirustukset tilattiin Lars Sonckin toimistosta ja jugend-vaikutteinen rakennus valmistui 1908. Myöhemmin "Uusi huvila" oli tikkutehtaan konttorina. Nykyisin sekin kuuluu vankilan alueeseen.
Vesi tuotiin hevosella
Kartanossa asumismukavuutta lisäsivät vesijohdot, kylpyhuoneet ja sisävessat. Omaa kaivoa ei kuitenkaan ollut, vaan vesi mukavuuksia varten ajettiin hevosella tehdasalueen isosta kaivosta. Kartanon hevosmiehen oli haettava joka päivä kaivolta kaksi hevoskuormaa vettä ja pumpattava vesi vintin suureen säiliöön.
Kartanossa soi harppu
Johannes Blenner omisti Jokelan Tiilitehtaan 1917–1933. Hänen puolisonsa Lilly Kajanus-Blenner oli harpputaiteilija ja harpunsoiton opettaja. Kartanossa asui isäntäparin lisäksi heidän kaksi poikaansa, kaksi sisäkköä, keittäjä ja poikien kotiopettaja. Pyykkäri ja siivooja kävivät lisäksi tarvittaessa.
Usein kartanossa kestittiin vieraita ja joskus pidettiin isoja juhliakin. Kun Lilly Kajanus-Blennerin isä säveltäjä ja kapellimestari Robert Kajanus täytti 70 vuotta, pidettiin oikein isot juhlat. Vieraat saapuivat juhlajunalla Jokelan asemalle. Kartanon sisäköt ja juhliin tarjoilijoiksi palkatut jokelalaistytöt jännittivät, kun pääsivät tarjoilemaan säveltäjä Sibeliukselle, presidentti Ståhlbergille ja muille hienoille vieraille.
Kartanon emäntä järjesti myös harpunsoiton kesäleirejä pohjoismaisille soittajille. Hän opetti myös kylän tytöille harpunsoittoa ja järjesti myös balettikoulutusta kartanossa. Useampi Jokelan tytöistä löysi harpunsoitosta elämänuransa.
Tikkutehtaan johtajan asunnoksi
Johannes Blenner teki konkurssin 1930-luvulla ja kartano myytiin Tulitikku Oy:n johtajan asunnoksi. Silloin ulkoasussa ja etenkin sisäänkäynneissä tehtiin jonkin verran muutoksia, koska pääasiallinen kulkusuunta ei ollut enää aseman ja tiilitehtaan suuntaan vaan tikkutehtaalle. Nykyisin sininen talo kuuluu vankilan alueeseen.
