Koulutiellä
Koulunkäynti Aleksiksen lapsuudessa erosi suuresti siitä, millaista se on nykyisissä kouluissa. Tuohon aikaan ei Suomessa ollut kaikille lapsille yhteistä peruskoulua eikä yleistä oppivelvollisuutta. Monien lasten vanhemmat eivät kokeneet koulunkäyntiä edes tarpeelliseksi, koska lapsista oli enemmän hyötyä peltotöissä tai käsityöläisammattia opettelemassa kuin koulun penkillä oppia saamassa. Ei liene liioiteltua väittää, että koulunkäynti oli tarkoitettu ruotsinkieliselle ja varakkaammalle kansan osalle.
Lukea oli kuitenkin osattava. Se oli laissa säädetty, jotta lapset pystyisivät lukemaan uskonnollisia kirjoja. Käytännössä sujuva lukutaito oli vain harvoilla ja lukemaan oppiminen oli kovan työn takana. Teoksessaan Seitsemän veljestä (1870) Kivi osuvasti kuvaili miesten tuskaa ja vaikeuksia (Lue lisää veljesten vaikeuksista). Lukeminen oli usein varakkaampien kansanryhmien huvia. Maalaisväestöllä ei ollut aikaa, saati kiinnostusta lukemisen harrastamiseen.
Äiti unelmoi pojastaan pappia
Aleksiksen äidillä oli kunnianhimoisia haaveita nuorimman poikansa tulevaisuuden varalle. Annastina toivoi pojastaan pappia ja tämä edellytti yliopistollisia opintoja. Oli huikaiseva ajatus, että räätälin pojasta tulisi ensin ylioppilas ja sen jälkeen maisterikin!
Koulunkäynnin Aleksis aloitti 1840-luvulla Malakias Costianderin kiertokoulussa, jossa oppilaiden ikä vaihteli 6-vuodesta 24-vuoteen. Kiertokoulu ei ollut maalla säännöllistä ja lukemaan oppiminen oli katkonaista. Ensimmäisinä kertoina pojan lukutaito ei kehittynyt hääviksi. Oppiminen eteni pikemminkin rangaistuksen pelosta kuin aidosta oppimisen ilosta. Keppi tai koivuvitsa heilui kurittomien tai osaamattomien sormille eikä julkisilta nöyryytyksiltä vältytty. Luokan parhaiten menestyneet oppilaat olivat apuopettajia ja he auttoivat hitaampia. Aamuun ja iltaan kuuluivat polvirukoukset ja virren laulaminen.
Lisäoppia Aleksis sai kesällä 1846, jolloin hän oli Domanderin pojan kanssa Costianderin yksityisopissa. Hanhensulkakynillä varustetut pojat harjaannutettiin kirjoittamaan ja tekemään laskutehtäviä.
Paljon kirittävää
Maalaiskoulun jälkeen 11-vuotias poika muutti Helsinkiin. Aleksis aloitti opinnot Carl Johan Granbergin pitämässä vähävaraisten alkeiskoulussa, jotta hän oppisi koulussa tarvittavan ruotsin kielen. Granbergin koulusta poika siirtyi ensin ala-alkeiskouluun ja sieltä rehtorin suosituksesta yläalkeiskouluun. Erotodistuksessa kiitettäviä olivat ahkeruus, käytös, katekismus, latina ja maantieto. Hieman heikommin sujuivat raamatunhistoria ja kaunokirjoitus ja ainoana välttävänä oli laskento. Yläalkeiskoulussa Aleksiksen lempiaine oli historia. Muita oppiaineita olivat esimerkiksi eri maiden kielet, logiikka, geometria ja aritmetiikka.
Enemmistö oppilaista oli kaupunkilaisia ja ruotsinkielisistä virkamiesperheistä. Oppilaita luokalla oli valtavasti ja ikä ensimmäisellä luokalla vaihteli jopa 9-16-vuoden välillä. Aleksis erottui koulutovereidensa joukosta hieman muita vanhempana ja suomenkielisenä. Varatonta ja suomea puhuvaa Aleksista oli kiusattu. Välitunneilla oli kaikunut pilkkahuuto finnkuleks, finnkuleks. Aleksis oli puolustautunut ja tapellut. Vaikeudet eivät kuitenkaan olleet estäneet ystävystymästä umpiruotsalaisiin ja uusia kaverisuhteita oli solmittu.
Ku
vassa on Aleksis Kiven ylioppilaslakki. Kuva: Kansallismuseo, Seurasaaren ulkomuseokokoelmat
Murrosiässä Aleksiksella alkoi outo alamäki, jonka syitä on arvailtu. Jotkut ovat veikanneet sairastelua, toiset koulun kovaan kuriin kyllästymistä ja jotkut varojen puutetta tai koulun taipumusta jättää oppilaita luokalle opettajan tulevan palkan varmistamiseksi. Aleksis kävi yläalkeiskoulun kolmannen luokan toiseen kertaan, mutta keskeytti koulun vuonna 1852. Sen jälkeen hän jatkoi lukujaan yksityisesti ja pääsi ylioppilaaksi 23-vuotiaana syksyllä 1857. Kiven kirje ystävälle tuo hyvin esille millaisessa tunnelmissa Kivi opiskeli heinäkuussa 1857.
Vaan minä, mitä sanoisin minä? Sama huoli ja levottomuus, samat sisäiset myrskyt, ehkä entistäkin kehnommat ulkonaiset olosuhteet. Voi, ei vilvoitusta, ei lepoa! Suuri Jumala, armahda! - Usein olen toivonut, että elämä kallistuisi iltaan ja saisin laskeutua levolle, sillä minä väsyn - Täällä minä olen viettänyt koko kesän ilman mitään tukea. Kopeekkaakaan en ole saanut mistään. Vuokraisäntä karhuaa ja vaatteet kuluvat loppuun. - Hermoheikkouteni on yltynyt, kylmä hiki valuu pitkin jäseniäni kun pitäisi lukea ja jaksaa seurata luonnottoman pitkiä läksyjä. (A. Kiven kirje Robert Svanströmille 25.7.1857, SKS, teoksessa Aleksis Kivi kirjeet. Kriittinen editio, 2012.)
Ylioppilaaksi valmistuminen jälkeen tie oli avoin yliopistoon, mutta papin opintojen sijaan Aleksis tunsikin vetovoimaa kirjallisuuteen. Äidilleen hän ilmoitti aikovansa runoilijaksi kuten suuri Runeberg.
Tehtäväideat:
1. Kuvitelkaa hetki, jolloin Aleksis ilmoitti äidilleen luopuvansa papin urasta. Miltä äidistä mahtoi tuntua? Kirjoittakaa aiheesta tarina.
2. Tutustukaa teoksen Seitsemän veljestä (1870) kuvaukseen lukkarin koulusta luvuista kolme ja kaksitoista. Millaisia opetusmenetelmiä lukkarilla oli käytössään? Miten koulunkäynti on sinusta muuttunut noista ajoista?