Ulkonäkö

Albert Edelfelt, Aleksis Kivi, 1870-luku. Kuva: KansalliskirjastoKiven ulkonäöstä tiedämme, että hän oli 170-senttinen, solakka sekä ruskeatukkainen ja ruskeasilmäinen mies. Yhtään valokuvaa ei ole meidän päiviimme säilynyt. Taiteilijat ovat kuitenkin tehneet hänestä monia veistoksia, maalauksia ja piirroksia, jotka muokkaavat meidän tapaamme ajatella hänen ulkonäöstään. Monet näistä tulkinnoista pohjautuvat taiteilija Albert Edelfeltin tekemään taidokkaaseen piirrokseen.

Tiettävästi Kiven ystävä Albert Forssell teki neljä päivää kuolleena olleesta Kivestä piirroksen, joka oli Edelfeltillä mallina. Edelfeltin alkuperäinen piirros on hävinnyt, mutta Forssellin lyijykynäpiirros on tallessa. Apua, jos kaikki piirrokset olisivat hävinneet!

Kuvassa on Albert Edelfeltin näkemys Kivestä 1870-luvulla. Kuva: Kansalliskirjasto.

Nykyiset Kivi-tutkijat arvelevat, että monissa patsaissa ja tauluissa esitetty kuva Kivestä laihana ja synkkänä on virheellinen. Ennen sairastumistaan Kivi oli aikalaisiinsa verrattuna kookas ja komeakin seuramies, joka liikkui paljon luonnossa ja oli hyvä metsästäjä.

Tarkiaisen (1915, s. 82-83) kirjasta löytyi kiinnostava kuvaus Kivestä:

Hän kuuluu lähinnä muistuttaneen näöltään veljeänsä Emanuelia. Aleksis oli hiukan yli keskipituuden. Vartaloltaan laihanlainen ja solakka, myöhemmin hiukan kumara. Iho oli vaalea, tukka tummahko, pikemminkin ruskeaan kuin mustaan vivahtava, tavallisesti lyhyeksi leikattu. Silmät, jotka olivat keskikokoiset ja sangen eloisat, tekivät myös tumman vaikutuksen, vaikkei niiden ruskeahko pohjaväri ollut suinkaan silmäänpistävä. Huulet ohuet ja jokseenkin tiiviisti yhteenliittyvät, nenä hiukan pysty, sieraimet laajat ja liikkuvat - "tuhkivat" niinkuin Nervander niistä sanoi. Ylähuulessa ja alaleuan ympärillä ohutta, tummanruskeata partaa. Merkittävin osa kasvoissa oli kuitenkin korkea otsa huomattavine ohimokuoppineen. Kiven tapana oli ylioppilasvuosinaan käydä harmaassa puvussa - mustasta hän ei pitänyt - ja luupäinen keppi kädessä. Jäykkiä kiiltokauluksia ja kalvosimia hän ei suvainnut, vaan käytti mieluimmin mustaa silkkinauhaa tai silkkiliinaa kaulaan sidottuna ja pehmeää paidankaulusta alas käännettynä. Hänen käyntitapaansa kuvasi Nervander sanalla "töykkivä", mutta muut aikalaiset eivät ole huomanneet siinä mitään erikoista, tavallisesta poikkeavaa, paitsi milloin hän oli metsässä yksinänsä liikkumassa ja hyvällä tuulella; silloin hän harppaili pitkin askelin ja huitoi käsillään ikäänkuin olisi lyönyt tahtia. Huoneessa hän taas mielellään pisti kätensä liiviensä kainaloreikiin astellessaan hiljalleen määrämittaisin askelin edestakaisin.

Tarkiainen, V. (1915). Aleksis Kivi. Elämä ja teokset (6.painos, 1984). WSOY.

Tehtäväidea:

Lukekaa Tarkiaisen kuvaus Kiven ulkonäöstä ja kokeilkaa piirtää sen pohjalta hänestä kuva. Verratkaa piirustuksianne. Millaisia kuvia syntyi?