Varallisuus

Oliko Kivi nälkätaiteilija vai tuliko hän toimeen kirjoittamisella? Varmasti hän kärsi välillä aliravitsemuksesta, mutta se ei ollut alituinen seuralainen ja välillä rahaa oli tuhlattavaksi ja muiden auttamiseen.

Säännöllisiä tuloja kirjoittamalla ei saanut, mikä vaikeutti arjenhallintaa ja lisäsi riippuvuutta ystävien ja tukijoiden hyväntahtoisuudesta. Kivi elätti itsensä ammattikirjailijana eikä etsinyt aktiivisesti lisätienistin mahdollisuutta esimerkiksi opettajana tai lehtimiehenä. Aika ajoin hänellä kyllä oli suunnitelmia, mutta ne eivät toteutuneet. Esimerkiksi vuonna 1869 Kivi oli kirjoittanut ystävälleen Theodor Forssellille ja pyytänyt häneltä päästä pehtorin "oppimieheksi". Hanke oli jo pitkällä, mutta se peruuntui kirjailijan perääntymiseen.

Rahatilanne vaihteli elämän eri vaiheissa. Koululaisena ja yliopistoa aloittelevana nuorena miehenä tilanne oli vaikeampi kuin kirjailijan uran käynnistyttyä. Noina aikoina hän tukeutui sukulaistensa apuun, asui heidän nurkissaan, pyysi lähettämään ruokaa ja vaatteita sekä vippasi rahaa. Kun ylioppilastutkinto oli suoritettu eivät rahat riittäneet ylioppilaslakkiin, mutta lyyran hän sai kiltin everstinnan tukemana ja 16-vuotias Frithiof Holmström kustansi railakkaan juhlat. TuKaarlo Bergblom, Museovirasto, Historian kuvakokoelmaore ylioppilas pyysi "taskulainoja" pakon edessä ja eli hyvin vaatimattomasti.

Suomenmielisen kirjailijanalun ongelmat huomattiin suomalaisuusliikkeen keskuudessa ja Fredrik Cygnaeuksen ja J. V. Snellmanin keräämät  "kehotuspalkinnot" olivat suureksi avuksi. Muutamiin kymmeniin rupliin nousevat summat vastasivat räätälin tai kauppa-apurin kuukausien palkkoja. 

1860-luvulla Kiven kirjallinen ura käynnistyi toden teolla ja vuosikymmenen aikana hän oli tuottelias. Vaikka kirjat eivät käyneet kaupaksi, oli kirjailijalla kohtuulliset vuotuiset tulot tukijoidensa ansiosta. Ilman hyväntekijöiden joukkoa asiat olisivat olleet hullusti.  Ystävät tai heidän isänsä maksoivat aterioita, majoitusta ja jopa kirjapainokuluja sekä lainasivat rahaa.

Kuvassa on nuori Kaarlo Bergbom, jolta Kivi toistuvasti lainasi rahaa. Kuva: Museovirasto, Historian kuvakokoelma 

Samalla Kivelle kuitenkin kasattiin paineita ja suomalaisuusmiesten odotukset olivat korkealla. Onnistumisista koitui stipendejä ja palkintoja. Aino-näytelmällään Kivi sai kehotuspalkintona sata ruplaa, jota seurasivat suuremmat onnistumiset. Vuonna 1864 kolmissakymmenissä oleva Kivi voitti näytelmällään Kullervo 500 markan palkinnon ja seuraavana vuonna hän sai näytelmällään Nummisuutarit ja osin näytelmällään Kullervo Suomen ensimmäisen valtionpalkinnon, joka oli mahtavat 2500 markkaa.

Kiven kirjoittamat kirjeet paljastavat, että rahahuolet painoivat usein kirjailijan mieltä. Karhukirjeiden pelossa Kivi myös poltti saamiaan kirjeitä avaamattomina. Velat vaikuttivat hänen ihmissuhteisiin ja tulevaisuutta koskeviin suunnitelmiinsa. Kiven tausta kyläräätälin poikana ei ollut hänelle etu sääty-yhteiskunnassa ja toimeentulo-ongelmat estivät ihastumisia johtamasta avioliittoon, saati perheen perustamiseen. Tilanne loitonsi Kiveä myös kaupungissa asuvista ystävistä. Kaupungissa eläminen oli kallista, kun taas maalla Charlotta Lönnqvistin täyshoidossa elämä oli vakaampaa.

Vuonna 1866 alkaneet nälkävuodet, Lönnqvistin rahahuolet ja ongelmat terveyden kanssa vaikuttivat talouden pitoon kielteisesti. Samaan aikaan Kivi laati käsikirjoitusta kirjaan Seitsemän veljestä, jolle latautui suuria odotuksia taiteellisesti ja taloudellisesti.

Katso lisäksi alaluvut:

Ystävien ja läheisten tuki

Siuntion rauhassa

Tehtäväidea:

SKS:n kokoelmista löytyy Kiven kirjoittamia kirjeitä. Kirjeiden lukeminen saattaa olla hankalaa, mutta voitte yrittää etsiä niistä näytteitä rahan lainaamisesta. Esimerkiksi kirjeestä Emanuel Stenvallille 9.12.1855 löytyy kohta, jossa Kivi toivoo itselleen uusia housuja ja viittä ruplaa.