Lapsuus

Erik Johan Stenvall avioitui vuonna 1824 Tuusulan Nahkelasta kotoisin olevan Anna-Kristiina (Annastina) Hambergin kanssa. Nurmijärven Palojoen kylään aviopari muutti vuotta myöhemmin. Aleksis syntyi vuonna 1834 Juhanin (Johannes), Manun (Emanuel) ja Albertin jälkeen perheen neljänneksi pojaksi. Pojan nimi juonsi Aleksanterista (I), joka oli ollut Suomen suuriruhtinas. Tytär perheeseen saatiin Agnesin synnyttyä. Hän kuitenkin menehtyi jo 13-vuotiaana.

Tuohon aikaan Palojoen kylässä asuttiin tiiviisti. Varakkaammat asuivat omistamissaan taloissa ja köyhemmät asuivat vuokralla torpissa, mäkituvissa tai hyvin vaatimattomissa tönöissä. Usein pihapiirissä oli asuinsijoja eläimille ja hieman etäämmällä sijaitsivat aitat, riihet ja vajat. Osa asukkaista viljeli maata Aleksis Kivi, Palojoen kylä, Kokoelma: SKSja osa sai toimeentulonsa käsityöläisinä, kuten Aleksiksen räätäli-isä. Perheellä oli myös vuokralla muutama peltosarka ja laidunta lehmille ja hevoselle. Hevosella isä pääsi räätälin töihin eri puolille kylää.

Syntypaikka oli siten varsin tavallinen kylä. Sen seudut olivat kuitenkin "ihanimmat maan päällä" ja lapsuuden muistot säilyivät Aleksiksen mielessä kultaisina. Myöhemmin Nurmijärvi oli monien teosten tapahtumapaikkana ja alueen murre kuului päähenkilöiden puheesta.

Kuva: Aleksis Kiven lapsuudenaikainen lyijykynäpiirros Palojoen kylästä, SKS/Kiven digitaalinen arkisto

Perheen äiti oli uskonnollinen ja hän oli kova kurinpitäjä. Pienestäkin rikkomuksesta lapset saivat rangaistuksen. Muistitiedon mukaan lasten isä ei olisi koskaan piiskannut heitä, vaan oli saanut heidät kuuliaisiksi kovalla katseellaan. Isä oli välillä pelottavakin, koska hän saattoi olla juopuneena riitaisa. Juomanhimoa seurasi kuitenkin Annastinan hoitokuuri, jonka jälkeen mies oli valmis parantamaan tapansa. Kylällä räätäli oli varsin kunnioitettu mies. Koska Erik osasi lukea ja kirjoittaa, hän oli kyläläisten kirjuri monissa tehtävissä, joissa saatettiin turvautua myös miehen osaamaan ruotsiin.

Aleksiksen lapsuutta on luonnehdittu onnelliseksi ja koti oli hänelle tukisatama aina vanhempien kuolemaan saakka. Hän oli äitinsä lempilapsi. Annastinan haaveena oli, että pojasta tulisi isona pappi. Aleksiksen ei tarvinnut veljiensä tapaan perehtyä räätälin ammattiin, vaan hän sai vapaammin touhuta omiaan. Kerran isä oli pyytänyt poikaansa laittamaan sormustimen sormeensa ja kehottanut häntä opettelemaan ompelemista. Aleksis oli kieltäytynyt, ottanut aseensa ja lähtenyt metsälle. Kotiin hän toi tuomisina teeren.

Aleksiksen lapsuuden leikeistä on säilynyt hauskoja tarinoita. Monissa leikeissä Aleksis oli leikkien johtajana kodin lähellä sijaitsevalla Taaborinvuorella. Yhden tarinan mukaan Aleksis oli leikkinyt pappia. Hän oli noussut kiven päälle, messunnut sieltä muille lapsille ja tiedustellut, mitä he olivat tuoneet papille. Toisella kerralla hän oli laittanut vuorella toimeen maanjaon. Leikki oli kuitenkin loppunut nopeasti, kun metsän äreä omistaja oli saapunut paikalle. 

Tehtäväidea:

Tiedot Aleksiksen lapsuudesta ovat hajanaisia. Kuvittele itsesi hänen asemaansa ja kirjoita tarina. Lukekaa tarinat ääneen ja keskustelkaa niiden sisällöistä. Pohtikaa myös, millaista historiatietoa teidän tarinanne olisivat välittäneet, jos ne olisivat tosia.