Siuntion rauhassa

Fanjunkarsin torppa Siuntiossa 1913. Kuvaaja: A. O. Heikel. Kuva: Museovirasto, Historian kuvakokoelmaKiven oli vaikea keskittyä kirjoittamiseen Helsingin riennoissa ja houkutuksissa tai sukulaistensa nurkissa. Ennen Siuntion Fanjunkarsin torppaan saapumistaan Kivi vaihteli tiuhaan asuinpaikkaansa ja hän asui ainakin Helsingissä, eri puolilla Siuntiota, Kirkkonummella ja lapsuudenkodissaan Palojoella.

Kuvassa on Fanjunkarsin torppa Siuntiossa 1913. Kuvaaja: A. O. Heikel. Kuva: Museovirasto, Historian kuvakokoelma.

Fanjunkarsin torppa epäilemättä oli rauhallinen. Kiven kirjeet kuitenkin paljastavat, että hän oli levoton, koki olonsa vieraaksi ja haikaili alituiseen pois Siuntiosta. Vuonna 1868 hän oli kertonut Kaarlo Bergbomille, että alueen kansanelämästä ei ollut tarttunut hänen mieleensä yhtä ainoata piirrosta. Jokainen perhe eli ainoastaan oman itsensä tähden ja yhteishenkeä naapureiden väliltä ei löytynyt. Ristiriita rakentui lisäksi maaseudun ja kaupungin elämäntyylien välille. Maalla oli rauhallista, mutta kaupungissa oli elämän riehaa ja hänen kaipaamansa ystävät.    

Fanjunkarsin torpassa Kivi asui vuosina 1864-1871. Kun kolmekymppinen kirjailija muutti häntä liki kaksikymmentä vuotta vanhemman Charlotta Lönnqvistin luokse, alkoivat juorut levitä. On ymmärrettävää, että asia kiinnosti, koska saman katon alla asui nyt kaksi naimatonta henkilöä. Oliko kyse jostain vakavammasta? Sitä emme tiedä. 

Vaikka Kivi oli kirjallisesti tuottelias, oli hänen taloudellinen tilanteensa kehno. Lönnqvistin tuki oli kullanarvoista ja häntä voi luonnehtia mesenaatiksi (tukijaksi). Nainen tarjosi Kivelle asunnon, ylläpidon ja luottamuksen työn merkittävyyteen. Samalla oli ilmeistä, että kirjailijan kiitollisuudenvelka lisääntyi. Erityisesti viimeiset vuodet Siuntiossa olivat vaikeita, koska Lönnqvistin talous oli romahtanut ja pakkohuutokauppa uhkasi.

Rahahuolien ohella elämistä vaikeuttivat vuosien 1866-1868 suuret nälkävuodet. Kivi kohtasi tuona aikana tuhansia todellisesta hädästä kärsiviä, joita saapui eri puolilta Suomea. Nälkäänäkevien hyväksi Kivi lähetti Nurmijärvelle kirjojaan, joita saattoi hyödyntää arpajaisvoittoina. Ihmisten mukana levisivät kulkutaudit, joihin menehtyi myös läheisiä. Samoihin aikoihin valmistui suureksi paisunut käsikirjoitus, jota Kivi oli työstänyt koko 1860-luvun. Seitsemän veljeksen julkaisupäätös kuitenkin viipyi huonoina aikoina. Kun kirja viimein ilmestyi vuonna 1870, jäivät rahalliset ansiot pieniksi eikä taloudellinen tilanne kohentunut.  

Tehtäväideat: 

1.Kiven teoksessa Seitsemän veljestä on vähän viittauksia nälkävuosiin tai ihmisten kokemaan kurjuuteen. Kirjassa kuvataan hallan tuhoama viljapelto ja Tuomaan anteliaisuutta kerjäläisten auttamisessa, mutta varsinaiset kurjuuden kuvaukset loistavat poissaolollaan. Ideoikaa erilaisia syitä, jotka saattoivat olla Kiven tekemän ratkaisun taustalla.  

2. Siuntion aikana Kivi oli tuottelias. Selvittäkää, mitä teoksia Kivi kirjoitti Siuntiossa ollessaan? Minkä niminen oli hänen viimeinen näytelmänsä?