Terveys

Kivi oli kiinnostunut terveydestään ja hän oli suorastaan intohimoinen terveytensä tarkkailija nuoruudestaan saakka. Hänen kirjeissään on lukuisia mainintoja omasta terveydentilasta ja voinnista. Yhdessä kirjeessään hän kuvaa, miten vaikea oli luopua tupakanpoltosta, joka oli ollut 18-vuotinen intohimo.

Terveyttään Kivi hoiti noudattaen kieltäymyksellistä elämäntapaa, ankaraa ruokavaliota ja ottamalla vesikylpyjä. Hän piti tarkkaa lukua syömisistään, harrasti dieettiä, käveli, ui ja metsästi. Kylmät kylvyt kuuluivat kirjailijan aamurutiineihin talvellakin. Toimenpiteellä hän karaisi vartaloaan ja hermojaan. Kylmien kylpyjen suosiminen kertoo, että Kivi oli omaksunut aikakautensa sivistyneistön vesifilosofian. Erilaiset vesihoidot kuuluivat lähes jokaisen varakkaamman porvarin, herrasmiehen ja oppineen elämäntapaan.

Pian Seitsemän veljeksen (1870) ilmestymisen jälkeen Kiven mielenterveys alkoi rakoilla ja alkoholin käyttö lisääntyi. Ennen sairaalaan päätymistä kirjailija oli kärsinyt päänsärystä, vilunpuistatuksista ja kuumotuksista. Toukokuussa 1870 hän oli juonut tovereidensa kanssa muutamia päiviä peräkkäin ja kärsinyt juoppohulluudesta. Lieviä harha-aistimuksia aiheuttanut kohtaus oli mennyt ohitse, mutta se oli laukaisut kirjailijan mukaan sairauden.

Kivi vietiin Helsingin Uuteen klinikkaan 27. huhtikuuta 1871. Tässä yhteydessä kirjailijan sairauden nimeksi on merkitty "melankolia". Koska hoitojaksolla ei ollut tehoa päätettiin kirjailija siirtää Lapinlahteen. Varsinaista sairauden syytä ei potilaspäiväkirjojen merkinnöistä selviä. Niistä löytyy kuitenkin maininnat kroonisesta melankoliasta ja loukatusta kirjailijakunniasta. Seitsemän veljeksen saama August Ahlqvistin murskakritiikki oli loukannut kirjailijaa perin pohjin. Mahdollisesti Kiven taipumus terveytensä tarkkailuun pahensi oireita. Ehkä sinäkin olet huomannut, että esimerkiksi huoli voi aiheuttaa fysiologisia oireita kehossa. Potilaspäiväkirjasta löytyi maininta, että Kivi oli aina hermostunut pienimmästäkin asiasta.

Lapinlahti oli varsin ajantasalla aikakauden psykiatrisen hoidon menetelmistä ja mahdollisuuksista. Potilaiden hoidossa oli kuitenkin epäkohtia ja hoitajien koulutus oli kehno. Kiven aikana sairaalassa käytettiin edelleen pakkohoitoja, joiden purkaminen oli aloitettu 1860-luvulla. Keskustelut (terapia) puuttuivat potilaiden hoidosta ja painopisteena oli potilaan rauhoittaminen. Rauhoittavien lääkkeiden ja narkoottisten aineiden käyttäminen ei edistänyt parantumista. Kylmät kylvyt, jotka usein pakkokeinoin toteutettuina, olivat epäinhimillinen hoitokeino.

Koska Kiven taudin syytä ei ole saatu selville, on se jäänyt arvaiujen kohteeksi. Ehdotuksina on ollut monia, joista voi mainita skitsofrenian ja borrelioosin. Ongelma kiinnosti myös psykiatrian emeritusprofessori Raimo Salokangasta, joka hyödynsi tutkimuksissaan Kiven kirjeitä ja muistitietoa. Kaarlo Bergbomille kirjoittamassaan kirjeessä Kivi oli kuvaillut kovaa sydämen sykkeen tahdissa voimistuvaa päänsärkyä.  Tätä tietoa Salokangas täydensi tiedolla, että Kivi ei sietänyt omenankukkien tuoksua ja että hänen taskussaan oli arsenikkia. Oliko siis niin, että Kivi kärsi kupasta. Kuppa oli 1800-luvulla yleinen tauti, johon ei ollut hoitoa. Tauti saattoi aiheuttaa vakavia neurologisia oireita ja laukaista mielisairauden.  

Nurmijärven kunnan pöytäkirjoissa Kivi kuului samaan luokkaan kuin muut "heikkomieliset", "hullut" tai "itselliset mielipuolet". Helmikuun lopussa 1872 Kiven haki sairaalasta hänen veljensä. Albert Stenvall sai Nurmijärven kunnalta neljä tynnyriä rukiita parantumattomasti sairaaksi todetun veljensä hoitamisesta. Vuoden viimeisenä päivänä, 31.12.1872, Kivi menehtyi 38-vuotiaana.

Tehtäväidea:

Kokeilkaa lukea Kiven kirjoittamia kirjeitä (esim. 12.9.1870 Kaarlo Bergbomille). Mahtaakohan kukaan teistä löytää mainintoja terveydestä. Kirjeitä löydätte SKS:n verkkoarkistosta.