Ystävien ja läheisten tuki

Kivellä oli haastava tehtävä, kun hän päätti ryhtyä kirjailijaksi. Hän kohtasi arvostelijoita ja epäilijöitä, jotka moittivat milloin kirjoitustyyliä ja milloin hänen teostensa tapahtumia. Pahin kaikista oli suomen kielen ja kirjallisuuden professori August Ahlqvist, joka ei säästellyt sanojaan. Ensimmäisen kerran arvostelu kohdistui Kullervoon (1859/1864). Ahlqvist katsoi olevansa Kalevalan tutkijana Elias Lönnrotin perinnön vaalija eikä hän voinut hyväksyä Kiven näkemystä. Tilannetta oli pahentanut, että miehet olivat osallistuneet samoihin kirjallisuuskilpailuihin ja Kiven saadessa palkintoja oli epäreiluuden tunne vahvistunut. Ahlqvistin voimakkain arvostelu kohdistui Kiven teokseen Seitsemän veljestä (1870), josta hän ei löytänyt mitään hyvää.  (Lue otteita kritiikeistä)

Onneksi Kivellä oli ympärillään joukko ystäviä ja tukijoita, ruotsinkielisiä fennoja, jotka kannustivat ja uskoivat hänen kirjallisiin kykyihinsä. Hänen paras ystävänsä ja "veljensä" oli Robert Svanström. Muita ystäviä olivat esimerkiksi Edmund Palmqvist, Ernst Albert Forssell, Emil Nervander, Kaarlo Bergbom ja Julius Krohn. Toveripiiri näki Kivessä poikkeuksellista lahjakkuutta ja he ylläpitivät ystäväänsä lainoilla ja avustuksilla. (Lue Kiven varallisuudesta)

Vuonna 1857 Kivi aloitti opinnot yliopistossa. Opintojensa aikana Kivi sai avustusta Krohnin isältä, jotta hän pääsi pois kylmästä ja kosteasta asunnosta. Maksut tosin loppuivat kahden vuoden kuluttua, koska opinnot eivät edenneet toivotulla tavalla. Vaikka Fredrik Cygnaeuksen luennot Shakespearesta ja Elias Lönnrotin luennot Kalevalasta olivat kiinnostavia, niin ne veivät aikaa kirjoittamiselta. Tasapainoilu opintojen, kirjoittamisen ja ystävien kanssa juhlimisen välillä ei ollut helppoa ja lopulta opinnot jäivätkin kesken.

KuvassFredrik Cygnaeus1856, Kuvaaja M. Radermacher, Kuva: Museovirasto, Historian kuvakokoelmaa on Kiveä innostanut ja tukenut Fredrik Cygnaeus, 1856. Kuvaaja: M. Radermacher. Kuva: Museovirasto, Historian kuvakokoelma.

Tukijat myötävaikuttivat lisäksi siihen, että Kivi menestyi kirjallisuuskilpailuissa. Heistä vaikutusvaltaisimpia olivat J. V. Snellman, Fredrik Cygnaeus ja Kaarlo Bergbom. Ensimmäisenä opiskeluvuonna Keisarillisessa Aleksanterin-Yliopistossa (nyk. Helsingin yliopisto) Kivi sai stipendin kertomuksestaan Eriika ja muutamaa vuotta myöhemmin hän voitti Kullervolla (1859) Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinnon parhaasta suomenkielisestä näytelmästä. Se sai kantaesityksensä Suomalaisessa Teatterissa (nyk. Suomen Kansallisteatteri) huhtikuussa 1882.

Bergbom teki Kiven näytelmiä tunnetuksi aina Lea-näytelmastä alkaen. Kivi ei kuitenkaan osallistunut näytelmän ensi-iltaan (1869), vaan hän vetäytyi Nurmijärvelle. Kirjailijan tärkein tukija oli estetiikan ja nykyiskansain kirjallisuuden professori Cygnaeus, joka asetti toistuvasti asiantuntemuksensa ja arvovaltansa Kiven lahjakkuuden ja taiteen tueksi. Hänen on veikattu olleen ratkaiseva henkilö, kun kirjailija sai valtion palkinnon näytelmällään Nummisuutari. Cygnaeus oli esittänyt, että palkinnolla olisi mieluummin tuettava nuoria nousevia kykyjä kuin Johan Ludvig Runebergin kaltaisia suuruuksia. Kivi kirjoitti näytelmän vuonna 1864 ja kantaesityksensä se sai vuonna 1875.

Charlotta Lönnqvistin huikeasta merkityksestä voit lukea osiosta Siuntion rauhassa.

Tehtäväideat:

1. August Ahlqvistin Seitsemän veljeksen arvostelun yhteydessä tuotiin esille, että teos ei ollut kaunis. Mitä kauneudella mahdettiin tarkoittaa? Tutustukaa opettajan johdolla 1800-luvun romantiikkaan ja realismiin. Verratkaa Runebergin ja Kiven kirjoittamien teosten kieltä - mitä eroja havaitsitte? Saitteko selville kauneuden arvoituksen?

2. Tekstissä on mainittu Kiven kirjoittamia teoksia. Poimi teokset listaksi ja järjestä ne aikajärjestykseen. Selvitä esimerkiksi googlaamalla, millaisista teoksista oli kysymys?