Käännetään ja soitetaan (vieraat kielet ja musiikki)

Pekka Halonen Jääsken puvussaMaija Halosen kielitaidosta voisi nykyisinkin olla ylpeä. Hän hallitsi ruotsia, norjaa, tanskaa, saksaa ja italiaa niinkin hyvin, että pystyi kääntämään kirjallisuutta suomeksi. Maijan kielitaito oli perheessä hyötykäytössä, koska lasten käytyä nukkumaan hän ryhtyi tienaamaan lisäansioita rahapulassa olevalle perheelleen.

Jotkut käännöstyönsä hän sai perheen ystävän kirjailija Juhani Ahon kautta, mutta monet olivat suoraan tilaustöitä Werner Söderströmiltä ja Otavalta. On laskettu, että hän olisi kääntänyt 45 vuoden aikana noin 4500 sivua viidestä eri kielestä.

Lista Maija Halosen käännöstuotantonnosta

Tehtäväidea (vieraat kielet): Selvittäkää Maija Halosen käännöstöiden alkuperäiskieli ja tehkää oma pieni käännöstyönne. Käännöstyön parissa askarrellessanne törmäätte varmaan pian niihin ongelmiin, joita Maija Halonen ja kaikki kääntäjät työssään joutuvat kohtaamaan.

Kun sua kerran niin kovin pianon soitto huvittaa niin miksi et jatkaisi, niin kauan kun sulla on voimia ja intoa.

Näin nuori Pekka Halonen kirjoitti Helsingin musiikkiopistossa pianonsoiton opintoja harjoittaneelle kihlatulleen. Pianonsoitto kyllä säilyi tärkeänä osana Maijan elämää, mutta suurperheen äitinä aika tahtoi olla kortilla. Soittaminen oli ihana henkireikä, jonka aikana saattoi unohtaa murheet ja lumoutua musiikista. Velvollisuudeltakin soittaminen saattoi tuntua, koska Halonen ei pystynyt keskittymään ilman taustamusiikkia. Maijalla oli myös kaunis alttoääni, jolla hän ilahdutti perhettänsä.

Maija oli taitava soittaja ja hän piti Halosenniemen ateljeessa pianotunteja. Koska Halonen ei vierastanut lasten soittoa, pystyi Maija pitämään soittotuntinsa kotona Pekan viimeistellessä maalauksiaan.

Halosen lapset eivät mielellään harjoitelleet kotona, silloin kun vanhemmat olivat paikalla. Anni-tyttären soittaminen ei tahtonut onnistua. Isä oli koko ajan vieressä ja väärän nuotin kohdalla hän olisi sanonut, kuten ennenkin, "huii, kun se teki pahaa". Ja välillä äiti kävi ateljeen verannalta huutamassa: "Ei se noin ollut. Älä soita niin." Anni ei kuitenkaan ujostellut soittaa, kun naapureita oli kylässä. Ja hän soitti hyvin, minkä Jean Sibelius aina muisti tullessaan tiellä vastaan. "Katsoppas nyt, tässä tulee .... tuleva tähti."

Annin pianonsoiton ohella, ainakin yksi Pekan ja Maijan pojista soitti selloa ja toinen viulua. Muusikoita ei kenestäkään lopultakaan tullut, vaikka Anni haaveilikin pianistin urasta ja harjoitteli ahkerasti. Taipumus musikaalisuuteen periytyi sekä äidin että isän suvuista. Pekan äiti Wilhelmiina oli taitava kanteleensoittaja. Kanteletta soitti taitavasti myös Halosenniemen isäntä.

Tehtäväidea (musiikki): Tutustukaa 1900-luvun pianomusiikkiin ja kuunnelkaa tai soittakaa jokin osa konsertoista.

Lue lisää aiheesta Kotikonsertteja Halosenniemessä.