Luonnon lumoissa (ympäristökasvatus ja kuvataide)

Pekka Halosen maalaus Talvipäivä metsässä, 1923"Nykyään päiväni parhaastaan menevätkin hiihtelemiseen. Sillä metsät ovat nyt satumaisen kauniita. Mutta on vaan niin pimeät päivät, ettei paljon voi maalata. On niin harmaata ja yksiväristä kaikki. Kuitenkin on niin hauska siellä hiihdellä siellä äärettömässä ornamentiikassa. Puut kun ovat aivan lumiset ja oksat riippuvat kaariksi vääntyneinä maata kohti."

(katkelma Pekka Halosen kirjeestä Louis Sparrelle 18.4.1895)

Maalausretkillään Pekka Halonen etsi komeita näkymiä, mutta yhtä lailla hän lumoutui luonnon pienistä yksityiskohdista. Meidän lienee helpompi ymmärtää, miten kiehtovaa oli maalata korkealta nähtyä maisemaa, auringonlaskun värisävyjä tai auringon paisteessa hohtavan lumihangen kimallusta. Sen sijaan on vaikeampi huomata yksityiskohtia.

Halosen maalauksia katselemalla voi kuitenkin ymmärtää, miten kiehtovaa oli maalata varjojen kirjomaa lumista maisemaa, sammaleen monimutkaisia kuvioita kivien pinnoilla, puiden mutkikkaasti koukeroituvia oksia ja samean veden heijastamia värejä.

Tehtäväidea (ympäristökasvatus):

Keskustelkaa lasten luontokokemuksista ja -elämyksistä. Etsikää esimerkkejä taideteoksista, joissa ilmenee "luonnon lumo". Löydetty kuva voi olla kaunis, jännittävä, kiehtova, herättää muistoja tai olla taianomainen.

Lapsille luonnon lumo välittyi monesti isän tarinoiden kautta. Lapsien ei ollut helppo nähdä kauneutta käkkyrämännyssä, mutta taiotut silmät oli mukava saada. Isä kehotti lapsiaan laittamaan kallionkoloihin kukkien terälehtiä, palmunlehtiä ja kissankelloja. Niistä keijut tekisivät itselleen hattuja. Kallionkololle piti mennä aivan hiljaa. Palkkioksi keijut antoivat lapsille sellaiset silmät, joilla he pystyivät näkemään keijuja tanssimassa järvellä usvaisena kuutamoyönä.

Tehtäväidea (ympäristökasvatus):

Kerätkää talteen esimerkiksi kauniita lehtiä, kukkien terälehtiä ja ruohon korsia. Kätkekää löydöt kallionkoleihin Halosten lasten tapaan. Miettikää myös, millaisia vaatteita keijut voisivat tehdä heille annetusta materiaalista. Halutessanne voitte piirtää kuvia keijuista kasvivaatteet yllään.

Pekka Halonen, Koli 1914, yksityiskokoelmaLue katkelma Halosen maalausmatkasta Kolille

Ikkunamaalareita Pekka Halonen ei arvostanut eikä sellainen puuhastelu sopinut hänen Pariisissa omaksumaansa ulkoilmamaalaukseen (plein-air). Parhaiten luonnon saattoi tavoittaa vain luonnossa oleskelemalla. Näin maalaus oli "rehellisempi". Vaikea tätä oli niille selittää, jotka eivät sitä itse kokeilleet tai edes pitäneet tarpeellisena.

Painavat varusteet, vaikeakulkuinen maasto, tuuli, sade, auringon häikäisy, muuttuvat valaistusolosuhteet ja ötökät toivat lisähaastetta työskentelyyn. Eikä mallin löytäminen helppoa ollut.

Erityisen haastavaa oli maalata talvipakkasilla, jolloin oli taisteltava kylmää ja viimaa vastaan sekä pinnisteltävä pysyäkseen lämpimänä. Kylmissä olosuhteissa maalaaminen ei ollut Haloselle ongelma, mutta joskus oli maaleja tarvinnut levittää kankaalle paljain käsin, kun ne olivat pakkasessa jäätyneet. On sanottu, että kukaan toinen taiteilija ei olisi tavoittanut talvisen maiseman ja lumen eri vivahteita ja värejä yhtä monipuolisen taidokkaasti kuin Halonen.

Tehtäväidea (kuvataide):

Tutustukaa lasten kanssa Halosen talvimaisemiin ja jutelkaa ulkoilmamaalauksen vaikeuksista. Voitte myös kokeilla ulkona maalaamista. Sormin maalaamista voitte testata esimerkiksi sormiväreillä.

Lisätehtäviä kolmen linkin takaa:

Taideaarteita etsimässä

Tuusulanjärven monet kasvot

Miljoonamännystä on moneksi