Koulutiellä

Koulunkäynti Aleksiksen lapsuudessa erosi siitä, millaista se on nykyisissä kouluissa. Käsityöläisten ja talonpoikien lapset eivät istuneet reilua kymmentä vuotta koulun penkillä oppimassa monia eri oppiaineita. Tuohon aikaan ei Suomessa ollut vielä yleistä oppivelvollisuutta eivätkä kaikkien lasten vanhemmat kokeneet koulunkäyntiä edes tarpeelliseksi. Jokaisen oli kuitenkin opittava lukemaan. Se oli laissa säädetty, jotta lapset pystyisivät lukemaan uskonnollisia kirjoja. Käytännössä erot lukutaidossa vaihtelivat.

Aleksiksen äidillä oli haaveita poikansa tulevaisuuden varalle. Annastiina toivoi pojastaan pappia ja tämä edellytti yliopistollisia opintoja. Ajatus oli hiukaiseva, että räätälin pojasta tulisi ensin ylioppilas ja sen jälkeen maisterikin!

Koulunkäynnin Aleksis aloitti 1840-luvulla Malakias Costianderin kiertokoulussa, jossa oppilaiden ikäero oli valtava sen vaihdellessa 6-vuodesta 24-vuoteen. Kiertokoulussa hän oli useaan eri otteeseen. Ensimmäisinä kertoina pojan lukutaito ei kehittynyt hääviksi. Voi vain arvailla, mitä Costiander oli kirjoittanut hänen nimensä yhteyteen. Monen oppilaan kohdalle oli merkitty "tyhjä pää", "kauhea", "mökelö" tai jopa "parantumaton".

Opettajan pitämä kuri luokassa oli kova ja oppiminen tapahtui pikemminkin rangaistuksen pelossa kuin aidosta oppimisen ilosta. Keppi tai koivuvitsa heilui kurittomien tai osaamattomien sormille ja nöyryytystä ei vältelty. Luokan parhaiten menestyneet oppilaat olivat apuopettajia ja he auttoivat hitaampia. Aamuun ja iltaan kuuluivat polvirukoukset ja virren laulaminen. Kokemuksiaan Kivi myöhemmin hyödynsi kuvaillessaan koulunkäyntiä teoksessaan Seitsemän veljestä.

Lisäoppia Aleksis sai kesällä 1846, jolloin hän oli Domanderin pojan kanssa Costianderin yksityisopissa. Hanhensulkakynillä varustetut pojat harjaannutettiin kirjoittamaan ja tekemään laskutehtäviä. Hänelle kehittyi ajan mittaan tasainen, selvä ja kaunis käsiala.

Maalaiskoulun jälkeen oli aika siirtyä Helsinkiin, jossa opetuskieleksi vaihtui ruotsi. Suomenkielinen Aleksis oli 12-vuotta, kun hänet lähetettiin entisen merimiehen Carl Johan Granbergin pitämään vähävaraisten alkeiskouluun. Päätarkoitus oli opetella ruotsia, koska koulusivistys oli rajoitettu vain niille, jotka osasivat ruotsia. Granbergin koulusta poika siirtyi ensin ala-alkeiskouluun ja sieltä yläalkeiskouluun. Koulu sujui aluksi hyvin, mutta yläalkeiskoulussa Aleksista oli kiusattu. Tapahtunutta hän muisteli katkerin sanoin vielä aikuisena.

Murrosiässä Aleksiksella alkoi outo alamäki, jonka syitä on arvailtu. Jotkut ovat veikanneet sairastelua, toiset koulun kovaan kuriin kyllästymistä ja jotkut varojen puutetta tai koulun taipumusta jättää oppilaita luokalle opettajan tulevan palkan varmistamiseksi. Aleksis kävi yläalkeiskoulun kolmannen luokan toiseen kertaan, mutta keskeytti koulun vuonna 1852. Sen jälkeen hän jatkoi lukujaan yksityisesti ja pääsi ylioppilaaksi 23-vuotiaana syksyllä 1857.

Vihdoin oli tie avoin yliopistoon, mutta papin opintojen sijaan Aleksi tunsi vetovoimaa kirjallisuuteen.

Tehtäväideat:

1. Kuvitelkaa hetki, jolloin Aleksis ilmoitti äidilleen luopuvansa papin urasta. Miltä äidistä mahtoi tuntua? Kirjoittakaa aiheesta tarina.

2. Tutustukaa teoksen Seitsemän veljestä kuvaukseen lukkarin koulusta. Millaisia opetusmenetelmiä lukkarilla oli käytössään? Miten koulunkäynti on muuttunut noista ajoista?