Apetta pöytään (kotitalous)

Pekka Halonen, Lastenrattaat puutarhassaMaija Halonen huolehti perheen taloudesta ja huolehti ruoan laittamisesta ja sen riittämisestä. Perheen isä ei yleensä mennyt keittiöön, eikä osallistunut taloustöihin. Rahahuolet vaivasivat Maijaa aika ajoin ja hänestä kehittyi kekseliäs ja taloudellinen emäntä. Ruokaa ei haaskattu ja tähteet otettiin talteen huolella uusien ruokien ainesosiksi.

Halosten arkiruoka oli yksinkertaista ja ruokaohjeet olivat usein perittyjä, ystäviltä saatuja tai itse kehiteltyjä. Jonkin verran ohjeita löytyi keittokirjoista, joiden määrä oli nykyaikaa vähäisempi. Ateriat sisälsivät paljon oman puutarhan kasviksia ja juureksia. Suurten juhlien aikana tai vieraiden saapuessa ruoka muuttui juhlavammaksi. Salaatti saatettiin koristella kurkkuyrtin sinisillä kukilla. Ystävysten vappujuhlissa päästiin nauttimaan Maijan valmistamaa simaa.

Esimerkkejä Halosten ruokalistasta:

  • Perunaa kastikkeen kanssa, esimerkiksi läskisoosia
  • Erilaisia keittoja, kuten kala-, liha- ja hernekeittoa
  • Silakka- ja makaronilaatikkoa
  • Riisipaistosta, jossa kukkakaalia ja papuja
  • Paistia parempana ruokana
  • Marjakiisseliä
  • Vispipuuroa
  • Ohraryynipuuroa
  • Ternimaidosta valmistettu uunijuustoa
  • Marjoja ja talkkunaa
  • Ruislimppua

Sedän keittokirjaTehtäväidea: Tutustukaa vanhoihin keittokirjoihin ja valmistakaa jokin listalla mainituista ruokalajeista. Anna Olsonin keittokirjat ilmestyivät vuosina 1892 ja 1901 ja ne käännettiin myös suomeksi. Maija Halonen käänsi Konni Zilliacuksen Sedän keittokirjan (Otava: 1926). Lisätunnelmaa ruoanlaittoon saatte hyödyntämällä perinteisiä valmistustapoja ja välttämällä sähkölaitteita. Esimerkiksi mausteiden ja yrttien hienontaminen morttelilla ja leipätaikinan alustaminen käsin voi olla monelle uusi kokemus. Mukavan lisän tuo pukeutuminen esiliinoihin ja pöydän kattaminen vanhoilla astioilla ja pöytäliinoilla.

Halosenniemen kotiapulainen muistelee ruislimpun valmistusta:

Se oli kuin taidetta, kun sitä limppua leivottiin. Sitä piti vatkata koko aika, kun se illalla pantiin käymään se juuri. Sitä piti koko illan käydä aina välillä vispaamassa ja taas aamulla piti vispata välillä, ennen kuin se alusti sen taikinan kohoamaan. Rouva valvoi sitä, että ooksä muistanut nyt vispata. Halosen äiti oli opettanut rouvalle savolaisen limpun teon. Ja rouva opetti aina apulaisilleen. Se piti se limppu olla niin nätisti pyöritetty, että siihen jää sellanen nippa siihen päälle ja niin paljon hierottu se taikina, ettei jäänyt mitään reikiä taikinaan, että se oli ihan tiivistä. Se piti määrätty aika kohota, sitten lyötiin päällinen vähän ulos, sitten se kohosi uudelleen, sitten vasta paistettiin. Se oli tarkkaa työtä. Sitten pantiin leivät uuniin, se oli luudittu ja putsattu. Leivät oli pantu uuniin, annettiin vähän aikaa olla, sitten luukku vedettiin uudestaan auki, että höyry pääsi uunista ulos. Sitten ne sen määrätyn ajan paistuivat. Ihan vakituisesti syötiin omaa ruisleipää, ei yhtään koskaan ostettu, muuten hiivaleipäkin leivottiin hellan uunissa ja pulla aina. Joskus ranskanleipää ostettiin Elannosta tuolta Hyrylästä, kun mä kävin pyörällä kaupassa, mutta muuten kotona tehtiin kaikki.

Ruoan reitti lautaselle:

Halosten keittiössä pyrittiin olemaan omavaraisia: puutarhasta saatiin runsas sato, jonka antia täydennettiin esimerkiksi kalastamalla ja sienestämällä. Lautaselle ruoka löysi tiensä useasta eri suunnasta.