Säilömällä

Ilmojen kylmentyessä ja maan alkaessa routia ei luonnosta enää saanut tuoreita juureksia, kasviksia, marjoja tai hedelmiä. Halosenniemessä Maija Halosen johdolla säilöttiin ruokaa varastoihin, jotta sitä olisi riittänyt ennen seuraavan kevään kasvukautta. Säilöminen on työlästä, huolellisuutta vaativaa ja vei paljon aikaa. Monet Maijan käyttämistä menetelmistä ovat myös nykyemäntien ja -isäntien palveluksessa.

Halosten säilöntätapoja:

• Hilloaminen: Marjoista tai hedelmistä sekä sokerista ja vedestä saatiin keittämällä tai soseuttamalla makeaa herkkua. Puutarhan omenat soseutettiin hilloksi tai ne säilöttiin silkkipaperiin käärittyinä.
• Mehustamalla: Mehustimen avulla keitettiin marjoista mehua.
• Kuivaamalla: Liki kaikkia ruoka-ainetta voi kuivata. Halosilla sieniä pujotettiin helmien tapaan lankaan ja ripustettiin lämpimään paikkaan kuivumaan.
• Maakellariin varastoimalla: Viileässä maakellarissa säilyvät hyvin esimerkiksi perunat, lantut ja porkkanat.
• Suolaamalla: Ruoka-aineita runsaasti suolaamalla ehkäistään pilaantumista. Ennen vanhaan suolaa käytettiin paljon kalan ja lihan säilömiseen. Halosilla sieniä suolattiin.
• Reksaaminen eli umpioiminen: Reksaaminen oli yleisin Maijan käyttämistä säilöntätavoista − herneet, papu ja parsa löysivät tiensä purkkeihin. Umpioimisessa pilaantumista aiheuttava ilma poistetaan ruoka-aineiden ympäriltä.
• Veteen säilöminen: Maija säilöi raparperin pilkkomalla sen pieniksi paloiksi veteen tai talon isäntä teki siitä viiniä.
• Tynnyreissä: Puolukat siirrettiin veteen upotettuina suuriin tynnyreihin, jotka kannettiin Halosenniemen ullakon kätköihin.
• Viini: Viiniä valmistettiin raparperin ohella puutarhan viinimarjoista ja mustikoista.

Tehtäväidea:

Kokeilkaa eri säilöntämenetelmiä. Jos teillä ei ole omia puutarhatuotteita, sieniä tai marjoja, voitte säilöä esimerkiksi kaupan kurkkuja, persikoita tai aprikoosia. Ohjeita löydätte helposti esimerkiksi internetistä. Muistakaa olla tarkkana astioiden puhtauden kanssa, että säilykkeenne eivät pilaantuisi.