Suomen kielen pohdinnat

Kiven aikana säätyläisten, hallinnon ja yliopiston kieli oli ruotsi. Ruotsi oli myös kieli, jolla Kivi oli opiskellut ja jonka sanastoon ja kielioppiin hän oli tottunut. Tutulla kielellä oli luonteva ilmaista itseään ja kielellisiä malleja oli tarjolla. Nyt oltiin kuitenkin uuden asian edessä, kun Kivi vaihtoi suomen kieleen.

Kivi oli ensimmäinen suomenkielinen ammattikirjailija ja Seitsemän veljestä(1870) oli ensimmäisiä suomenkielisiä romaaneja. Monet kannattivat 1800-luvulla suomen kielen aseman vahvistamista, mutta yhteinen näkemys puuttui keinoista. Ei ollut yksimielistä näkemystä siitä, että millaista suomen kirjakielen tulisi olla. 

Asiaan sekoittui lisäksi ruotsinkielisten asenne suomenkielisiä kohtaan, mihin sekoittui ylemmyyden tunnetta. Ruotsin kieli oli pitkään ollut sivistyneistön kieli tavallisen kansan puhuessa murteiden kirjomaa suomen kieltä. J. V. Snellman ja Runeberg lisäksi epäilivät suomalaisten kypsyyttä kirjoittaa kelvollista romaania omalla äidinkielellään. Oli myös heitä, jotka pelkäsivät kaunokirjallisuuden vierottavan talonpojat työnteosta ja kansan saavan vaarallisia ajatuksia kapinan kipinäksi. Euroopassa oli nähty, millainen voima kirjallisuudella saattoi olla. (ks. Suomalaisuusliike)

Oliko Kivi oikea henkilö suureen tehtävään?

Kivi oli haasteellisen ja ristiriitaisen tilanteen äärellä. Nyt olisi osoitettava, että suomella voi kirjoittaa romaanin, mutta samalla oli mietittävä, miten sen oikein tekisi. Seitsemän veljeksen valmistuminen oli suuri voimanponnistus ja se vei aikaa lähes kymmenen vuotta.

Kirjaa tehdessä oltava kekseliäs ja ammennettava käytettävissä olevista lähteistä. Samaan aikaan, kun oli suunniteltava tarinan juonta ja repliikkejä, oli myös pohdittava kielellisiä ilmaisuja. Kiven kirjeet tuovat esille, että hän kirjoitti kirjan ainakin kolmeen kertaan parannellen sitä jokaisessa versiossa. Vuoden 1868 kirjeessään hän kertoo käsikirjoituksen olevan jo noin 600 sivua. Samassa kirjeessä hän myös ehdottaa myös kirjan lukemista Cygnaeuksen ja sen tarkastajien edessä. 

Sen pitäisin kovin hyödyllisenä teokselleni. Ensiksi jos tahdottaisi sitä lyhentymään, niin siinä saisivat kohta kaikki yhdessä keskustella mitä heitettäis pois ja mitä pidettäis jäljellä: toiseksi kuulisin siinä Cygnaeuksen aina nerokkaat, mutta enimmitten ylimalkaan iskevät muistutukset, niin myös teidän toisten mera i detalj gående anmärkningar, jota mukaan sitten parantelisin kirjaani. Sillä minä toivon, että suodaan minulle tilaisuus kirjoittamaan se vielä kolmannen kerran: sillä tämän kappaleen tahtoisin niin kokonaiseksi kuin mahdollista. (A. Kiven kirje Kaarlo Bergbomille marraskuussa 1868, SKS, Aleksis Kivi kirjeet, Kriittinen editio, 2012.)

Lisää teoksen syntyprosessista luvussa Siuntion rauhassa

Kirjoitusvälineet, Nurmijärven museo, Aleksis Kiven koti. Kuva: Krista Jännäri

Kuvassa on kirjoitusvälineet. Nurmijärven museo, Aleksis Kiven koti. Kuva: Krista Jännäri.

Kiven käyttämä kieli ja esikuvat

Mutta millainen kielenkäyttäjä Kivi oikein oli? Epäilemättä hän oli uniikki, mutta oliko hän uudistaja? Vastaus riippuu siitä, mitä uudistamisella tarkoitetaan.

Kivi kirjoitti aikana, jolloin suomen kirjakielen kehitys oli kesken, mutta jolloin puhekieli oli moninaista. Puhekieli tarjosi vuolaan virran osuvien ilmausten lähteeksi. Tutkijat ovat tuoneet esille, että kielen muodoissa, sanoissa ja lauserakenteissa on vaihtelua ja ne syntyivät erilaisten vaikutteiden sulautuessa yhteen. Niistä voi löytää vaikutteita esimerkiksi ruotsin kielelle ominaisesta sanajärjestyksestä, mutta myös vanhalle kirjasuomelle tyypillistä lauserakenteiden monimutkaisuutta.

Seitsemän veljeksen tarkka lukija voi löytää sieltä ison joukon ruotsin kielestä juontuvia lainasanoja, kuten paseerailla (spatsera eli kävellä) ja takatalo (backstuga eli mökki) sekä prepositiorakenteita, kuten "kuulkaat päälle" (lyssna på eli kuunnelkaa). Mielenkiintoisia ovat myös kirkkoraamatun ilmaukset, Kiven "nurmijärveläisyydet" ja vanhahtavat sanat, kuten ehtoo (ilta), ometta (navetta) ja koto (koti). 

Kiven lähteitä:

  1. Lapsuuden kodin kirjat kuten Ruotsin valtakunnan laki ja hengelliset teokset
  2. Kirjailijan puhekieli ja murteet: "nurmijärvimaisuuksia" ovat ilmaisut, kuten "sydän loiskii" (hyppii) ja "lieruttava ihminen" (pyörittää, kiertää)
  3. Kirjallisuutta käsittelevät luennot yliopistossa esimerkiksi Elias Lönnrotilta ja Zachris Topeliukselta
  4. Omat, ystävien ja tuttavien kirjat, joiden joukossa oli Cervantesia, Aristofanesta, Homerosta ja Shakespearea
  5. Harvoista suomenkielisistä lähteistä mm. Mikael Agricolan ABCkiria (1542), suomenkielinen kokoraamattu (Coco Pyhä Raamattu Suomexi, 1642) ja Elias Lönnrotin Kalevala (1849).

Tehtäväideoita, joiden avulla voi eläytyä Kiven asemaan:

1. Keksi omia sanoja ja mieti, mitä ne tarkoittavat? Esittele keksimäsi sanat luokkatoverillesi.

2. Mieti itseäsi vieraan kielen oppijana. Millaisia vaikeuksia olet kohdannut? Millaisia virheitä teet tyypillisesti?

3. Tutustukaa lakiteksteihin, sanomalehtiin ja uskonnollisiin teoksiin? Millaisia substantiiveja löysitte kustakin lähteestä? Kirjatkaa sanat listaksi taululle ja pohtikaa yhdessä sanastojen eroja. Jos eroja on, niin millaisia ne ovat?

4. Kirjoita tarina, jossa hyödynnät ainoastaan löytämiänne substantiiveja (vrt. tehtävä 3). Verbejä, adjektiiveja ja muita lauseenjäseniä voit käyttää vapaasti. Miltä kirjoittaminen tuntui?