Suomen kielen pohdinnat

Kiven aikana säätyläisten, hallinnon ja yliopiston kieli oli ruotsi. Ruotsi oli myös kieli, jolla Kivi oli opiskellut ja jonka sanastoon ja kielioppiin hän oli tottunut. Tutulla kielellä oli luontevaa ilmaista itseään ja kielellisiä malleja oli tarjolla. Nyt oltiin kuitenkin uuden asian edessä Kiven vaihtaessa suomen kieleen.

Kivi oli ensimmäinen suomenkielinen ammattikirjailija ja Seitsemän veljestä (1870) oli ensimmäisiä suomenkielisiä romaaneja. Kivi kirjoitti aikana, jolloin suomen kirjakielen kehitys oli kesken. Nykyistä kaikille yhteistä yleiskieltä ei ollut olemassa. 1800-luvulla monet kannattivat suomen kielen aseman vahvistamista, mutta samalla he olivat eri mielisiä siitä, miten tämä olisi tehtävä. Mutta oliko Kivi oikea henkilö tähän suureen tehtävään? On ymmärrettävää, miten haasteellisen ja ristiriitaisen tilanteen äärellä kirjailija oli. Nyt olisi osoitettava, että suomella voi kirjoittaa romaanin, mutta samalla oli mietittävä, että miten sen oikein tekisi.   

Teos syntyi liki kymmenen vuoden kehitystyön tuloksena, jonka aikana hän kirjoitti kirjan ainakin kolmeen kertaan. Koska esikuvia ei ollut, oli pakko olla kekseliäs ja ammentaa käytettävissä olevista lähteistä. Samaan aikaan, kun oli suunniteltava tarinan juonta ja repliikkejä, oli myös pohdittava kielellisiä ilmaisuja.

Mutta millainen kielenkäyttäjä Kivi oikein oli? Epäilemättä hän oli kielenkäyttäjänä uniikki ja vertaansa vailla, mutta oliko hän uudistaja? Vastaus riippuu pitkälti siitä, mitä uudistamisella tarkoitetaan.

Kiven kirjoittaman tekstin tutkimukset ovat tuoneet esille, että kielen muodoissa, sanoissa ja lauserakenteissa on vaihtelua ja ne syntyivät erilaisten vaikutteiden sulautuessa yhteen. Niistä voi löytää vaikutteita ruotsin kielelle ominaisesta sanajärjestyksestä, mutta myös vanhalle kirjasuomelle tyypillistä lauserakenteiden monimutkaisuutta.

Kirjan tarkka lukija voi löytää sieltä ison joukon ruotsin kielestä juontuvia lainasanoja, kuten paseerailla (spatsera eli kävellä) ja takatalo (backstuga eli mökki) sekä prepositiorakenteita, kuten "kuulkaat päälle" (lyssna på eli kuunnelkaa). Mielenkiintoisia ovat myös kirkkoraamatun ilmaukset, Kiven "nurmijärveläisyydet" ja vanhahtavat sanat, kuten kuten ehtoo (ilta), ometta (navetta) ja koto (koti). 

Jälkeenpäin emme voi enää tietää, mitkä kielen piirteistä ovat harkittuja ja mitkä virheitä.

Kirjallisia esimerkkejä saatiin:

  1. Lapsuuden kodin kirjoista, joita olivat esimerkiksi Ruotsin valtakunnan laki ja hengelliset teokset.
  2. Kirjailijan käyttämästä puhekielestä ja murteista. Kiven "nurmijärvimaisuuksia" ovat ilmaisut, kuten "sydän loiskii" (hyppii) ja "lieruttava ihminen" (pyörittää, kiertää).
  3. Maailmankirjallisuudesta: Yliopisto-opintojen aikana Kivi tutustui esimerkiksi Shakespeareen ja Cervantesiin.
  4. Ystävien ja tuttavien kirjastojen teoksia lukemalla.
  5. Harvoista suomenkielisistä lähteistä mm. Mikael Agricolan ABCkiria (1542), suomenkielinen kokoraamattu (Coco Pyhä Raamattu Suomexi, 1642) ja Elias Lönnrothin Kalevala (1849).

Tehtäväideoita, joilla voi eläytyä Kiven asemaan:

1. Keksi omia sanoja ja mieti, mitä ne tarkoittavat?

2. Mieti itseäsi vieraan kielen oppijana. Millaisia vaikeuksia olet kohdannut? Millaisia virheitä teet tyypillisesti?

3. Tutustukaa lakiteksteihin, sanomalehtiin ja uskonnollisiin teoksiin? Millaisia substantiiveja löysitte kustakin lähteestä? Kirjatkaa sanat listaksi taululle ja pohtikaa yhdessä, onko sanastoissa eroja? Jos on, niin millaisia erot ovat?

4. Kirjoita tarina, jossa hyödynnät ainoastaan löytämiänne substantiiveja. Verbejä, abjektiiveja ja muita lauseenjäseniä voit hyögyntää vapaasti. Miltä kirjoittaminen tuntui?