Kiinnostuksen kohteet

Jotta Kivi tulisi meille tutummaksi, on syytä pohtia hänen kiinnostuksen kohteitaan. Kivi oli kiinnostunut kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta, mihin hän suhtautui suurella vakavuudella. Tiedämme, että noin 16-vuotiaana Kivi kirjoitti ja ohjasi rosvonäytelmän, joka esitettiin Katajanokan vankilassa. Näytelmässä hän esiintyi pääroolissa ja muissa rooleissa oli hänen koulutovereitaan. Väkivaltaisen näytelmän esikuvana olivat muodikkaat italialaiset rosvoromaanit.

Kokemus oli mieluisa ja näyttelemistä jatkettiin ystävien kanssa myöhemminkin. Aikuisena Kivi oli haaveillut näyttelijän ammatista. Kiinnostus teatteriin näkyi myös näytelmien kautta, joista voidaan mainita esimerkiksi Lea (1867-1868) ja Nummisuutarit (1864). Lea oli Kiven ensimmäinen teatterissa esitetty näytelmä vuonna 1869 ja se myös osoitti, että suomeksi voitiin esittää laadukasta teatteria. Muutamia vuosia aiemmin kirjoitettu Nummisuutarit onnistui loistavasti ja sen avulla Kivi onnistui nappaamaan itselleen kirjallisuuskilpailun palkinnon ohitse itsensä J. L. Runebergin ja A. Ahlqvistin (A. Oksanen) vuonna 1865. Näytelmässä Kivi kuvaa kotiseutujaan elävällä ja humoristisella tavalla.  

Kiven köyhyys ei estänyt häntä lukemasta eikä hankkimasta kirjoja. Useissa kirjeissään hän utelee ystäviltään suosituksia hyvistä kirjoista ja pyytää lähettämään lisää luettavaa. Koulukavereidensa avulla Kivi sai käsiinsä Homerosta, Shakespearea ja Cervantesia sekä tutustui esimerkiksi Kalevalaan ja Vänrikki Stoolin tarinoihin. Yliopistovuosina kiinnostus kirjallisuuteen vahvistui ja siitä muodostui intohimo. Kiven metsästyslaukku. Nurmijärven museo, Aleksis Kiven koti. Kuva: Krista Jännäri

Kuvassa on Kiven metsästyslaukku. Nurmijärven museo, Aleksis Kiven koti. Kuva: Krista Jännäri

Tiedämme, että Kivi nautti luonnossa liikkumisesta ja sen ilmiöiden havainnoinnista. Käytännön taitoja hän oli saanut isältään, joka oli opettanut poikaa uimaan, ampumaan, kalastamaan ja ravustamaan. Metsästää poika osasi jo yhdeksänvuotiaasta saakka ja näistä metsästysretkistä on säilynyt hänen aikalaistensa kertomuksia. Tuomisina retkiltä kotiväki sai teeren tai jonkin muun eläimen. Robert ystävälleen kivi kirjoitti seuraavalla tavalla:

Harmittaa kovasti, että en voi viettää tätä kesää kanssasi. Olisi aivan oma viehätyksensä saada suuresti arvostamani ystävän kanssa vaeltaa pyssy olalla kotimetsissä esim. lempiseudullani Kaanaassa, missä lapsena kaitsin isäni karjaa, pidin ansoja ja lankoja ja varttuneempina vuosina metsästin aina syksyisin. Siellä me istuutuisimme jonkin korkean hongan juurelle, sytyttäisimme piippumme, runoilisimme ja filosofeeraisimme. Siinä vasta olisi huvitusta. (A. Kiven kirje Robert Svanströmille 11.7.1863, SKS, teoksesta Aleksis Kivi kirjeet. Kriittinen editio, 2012)

Erinomainen lähde Kiven luontosuhteen ymmärtämiseen on teos Seitsemän veljestä (1870). Laurin metsäretkissä voi aistia vahvaa omakohtaisuutta ja kävelyretkien aikana saattoi kypsytellä kirjallisia suunnitelmia Laurin tapaan. Kun tutkimme Kiven teoksia, huomaamme, että luonto on monilla tavoilla läsnä. Kiven luonnon kuvaus on tarkkaa ja sen kautta teosten nykylukija voi kokea tuttuutta. Metsä on monien teosten näyttämönä. Metsän kasvillisuuden kuvaukset ovat oivaltavia ja eläinten käyttäytymisen havainnointi on tarkkaa, kuten runossa Oravan laulu. Luonnon kautta välittyy myös erilaisia tunnelmia. Esimerkiksi korpi on synkkä ja pelottava, mutta nummella voi tuntea itsensä rohkeaksi.  

Kirjallisuuden ja luonnossa liikkumisen rinnalle voidaan nostaa myös Aleksis Kiven kiinnostus mielen ja kehon hyvinvointia kohtaan. Varsin monille on jäänyt Kivestä mieleen, joskus hurjaksikin yltynyt, alkoholin käyttö. Kiven kirjeet kuitenkin paljastavat omasta terveydestään huolta pitävän ihmisen, joka tiedosti rahapulan ja päihteiden käytön kielteisen vaikutuksen työkyvylleen ja jaksamiselle. Samalla hän myös tiedosti luonnon, ravinnon, levon, liikunnan ja kulttuurin terveyttä edistävän ja ideoita antavan voiman. Kirjeissään hän kirjoitti lukemisen tervehdyttävästä vaikutuksesta ja yritti vakavasti lopettaa päihteiden käyttöä. Yhdessä kirjeessään hän kirjoitti vannovansa pyhästi, "että tämän talven aikana ei huulillani ole oleva kuin yksinkertaista ravintoa ja puhdasta vettä enkä luo katsettakaan naiseen (A. Kiven kirje Thiodorf Reinille joulukuussa 1863.SKS, teoksesta Aleksis Kivi kirjeet. Kriittinen editio, 2012).   

Tehtäväidea:

Tutustu Kiven runoon Oravan laulu (julkaistu teoksessa Seitsemän veljestä, 1870). Millaiseksi sinä kuvailisit Kiven suhdetta luontoon runon perusteella?

Makeasti oravainen
Makaa sammalhuoneessansa;
Sinnepä ei Hallin hammas
Eikä metsämiehen ansa
Ehtineet milloinkaan.

Kammiostaan korkeasta
Katselee hän mailman piirii,
Taisteloa allans' monta;
Havu-oksan rauhan-viiri
Päällänsä liepoittaa.

Mikä elo onnellinen
Keinuvassa kehtolinnas'!
Siellä kiikkuu oravainen
Armaan kuusen äitinrinnas':
Metsolan kantele soi!

Siellä torkkuu heiluhäntä
Akkunalla pienoisella,
Linnut laulain taivaan alla
Saattaa hänen iltasella
Unien Kultalaan.