Kiinnostuksen kohteet

Jotta Kivi tulisi meille tutummaksi, on syytä pohtia hänen kiinnostuksen kohteitaan. Kivi oli kiinnostunut kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta, mihin hän suhtautui suurella vakavuudella. Tiedämme, että noin 16-vuotiaana Kivi kirjoitti ja ohjasi rosvonäytelmän, joka esitettiin Katajanokan vankilassa. Näytelmässä hän esiintyi pääroolissa ja muissa rooleissa oli hänen koulutovereitaan. Väkivaltaisen näytelmän esikuvana olivat muodikkaat italialaiset rosvoromaanit.

Kokemus oli mieluisa ja näyttelemistä jatkettiin ystävien kanssa myöhemminkin. Aikuisena Kivi oli haaveillut näyttelijän ammatista. Kiinnostus teatteriin näkyi myös näytelmien kautta, joista voidaan mainita esimerkiksi Nummisuutarit (1864). Näytelmä onnistui loistavasti ja sen avulla Kivi onnistui nappaamaan itselleen kirjallisuuskilpailun palkinnon ohitse itsensä J. L. Runebergin ja A. Ahlqvistin (A. Oksanen) vuonna 1865. Näytelmässä Kivi kuvaa kotiseutujaan elävällä tavalla.  

Kiven köyhyys ei estänyt häntä lukemasta eikä hankkimasta kirjoja. Koulukavereidensa avulla Kivi sai käsiinsä Homerosta, Shakespearea ja Cervantesia sekä tutustui esimerkiksi Kalevalaan ja Vänrikki Stoolin tarinoihin. Kiinnostus kirjallisuuteen oli herännyt. Yliopistovuosina kiinnostus vahvistui ja siitä muodostui intohimo. Viimeistään nyt äiti joutui Kiven metsästyslaukku. Nurmijärven museo, Aleksis Kiven koti. Kuva: Krista Jännäriluopumaan toiveistaan, että hänen pojasta tulisi pappi.

Kuvassa on Kiven metsästyslaukku. Nurmijärven museo, Aleksis Kiven koti. Kuva: Krista Jännäri

Tiedämme, että Kivi nautti luonnossa liikkumisesta ja sen ilmiöiden havainnoinnista. Käytännön taitoja hän oli saanut isältään, joka oli opettanut poikaa uimaan, ampumaan, kalastamaan ja ravustamaan. Metsästää poika osasi jo yhdeksänvuotiaasta saakka ja näistä metsästysretkistä on säilynyt hänen aikalaistensa kertomuksia. Tuomisina kotiväki sai välillä teeren, välillä jonkin muun eläimen. Lapsena Kivi oli myös paimenessa ja kuljeskeli näillä reissuillaan metsässä.

Kun tutkimme Kiven teoksia huomaamme, että luonto on monilla tavoilla läsnä. Kiven luonnon kuvaus on tarkkaa ja sen kautta teosten nykylukija voi kokea tuttuutta. Metsä on monien teosten näyttämönä. Metsän kasvillisuuden kuvaukset ovat oivaltavia ja eläinten käyttäytymisen havainnointi on tarkkaa. Luonnon kautta välittyy myös erilaisia tunnelmia. Esimerkiksi korpi on synkkä ja pelottava, mutta nummella voi tuntea itsensä rohkeaksi. Erinomainen teos luontosuhteen ymmärtämiseen on Seitsemän veljestä. Etenkin Laurin metsäretkissä voi aistia vahvaa omakohtaisuutta. Kiven omien kävelyretkien aikana saattoi myös kypsytellä kirjallisia suunnitelmia. 

Varsin monelle on jäänyt mieleen Kiven, joskus hurjaksikin yltynyt, alkoholin käyttö. Mielikuva ei välttämättä ole koko totuus. Kiven kirjoittamat kirjeet paljastavat, että hän oli hyvin tarkka terveytensä suhteen. Hän huolehti fyysisestä kunnostaan, tarkkaili ruokavaliotaan ja karaisi kehoaan kylmillä vesihoidoilla. Muodikkaat vesihoidot kuuluivat säätyläisten elämäntyyliin, joiden kanssa Kivi vietti aikaansa kaupungissa.

Tehtäväidea:

Tutustu Kiven runoon Metsämiehen laulu (julkaistu runokokoelmassa Kanervala, 1866). Millaiseksi sinä kuvailisit Kiven suhdetta luontoon runon perusteella?

Terve metsä, terve vuori,
terve metsän ruhtinas.
Täss' on poikas uljas nuori,
esiin käy hän voimaa täys
kuin tuima tunturin tuuli.

Metsän poika tahdon olla,
sankar jylhän kuusiston.
Tapiolan vainiolla
karhun kanssa painii käyn,
ja maailma unholaan jääköön.

Ihana on täällä rauha,
urhea on taistelo.
Myrsky käy ja metsä pauhaa,
tulta iskee pitkäinen,
ja kuusi ryskyen kaatuu.

Viherjäisell lattialla,
miss' ei seinät hämmennä,
tähtiteltin korkeen alla
käyskelen ja laulelen,
ja kaiku ympäri kiirii.

Kenen ääni kiirii siellä,
metsän immen lempeän.
Liehtarina miehen tiellä
hienohelma hyppelee,
ja kultakiharat liehuu.

Metsän poika tahdon olla,
sankar jylhän kuusiston.
Tapiolan vainiolla
karhun kanssa painii käyn,
ja maailma unholaan jääköön.