Kiinnostuksen kohteet

Jotta Kivi tulisi meille tutummaksi, on syytä pohtia hänen kiinnostuksen kohteitaan. Lienee itsestään selvää, että hän oli kiinnostunut kirjallisuudesta - runoista, näytelmistä ja kaunokirjallisuudesta. Hän oli myös kiinnostunut kirjoittamisesta ja suhtautui siihen suurella vakavuudella. Tiedämme, että noin 16-vuotiaana Kivi kirjoitti ja ohjasi rosvonäytelmän, joka esitettiin Katajanokan vankilan alueella. Näytelmässä hän esiintyi pääroolissa. Rekvisiittana oli liikkuva kärkinen tikari, josta purskahti esille marjamehua tikarilla pistettäessä. Yliopistovuosina kiinnostus kirjallisuuteen vahvistui ja siitä muodostui intohimo. Viimeistään tässä vaiheessa äiti joutui luopumaan toiveistaan, että hänen pojasta tulisi pappi.

Tiedämme, että Kivi nautti luonnossa liikkumisesta ja sen ilmiöiden havainnoinnista. Kiven luonnon kuvaus on tarkkaa ja sen kautta teosten nykylukija voi kokea tuttuutta. Metsä on monien teosten näyttämönä. Metsän kasvillisuuden kuvaukset ovat oivaltavia ja eläinten käyttäytymisen havainnointi on tarkkaa. Luonnon kautta välittyy myös erilaisia tunnelmia. Esimerkiksi korpi on synkkä ja pelottava, mutta nummella voi tuntea itsensä rohkeaksi. Erinomainen teos luontosuhteen ymmärtämiseen on Seitsemän veljestä. Etenkin Laurin metsäretkissä voi aistia vahvaa omakohtaisuutta. Suhde luontoon oli myös käytännöllinen. Luonnossa Kivi pystyi rauhoittumaan, mutta sieltä sai myös elantoa. Kiven lapsuudesta löytyy kuvauksia metsäretkistä, joiden tuomisina kotiväki sai välillä teeren välillä jonkin muun eläimen.

Varsin monelle on jäänyt mieleen Kivestä hänen joskus hurjaksikin yltynyt alkoholin käyttönsä. Mielikuva ei kuitenkaan välttämättä vastaa todellisuutta. Kiven kirjeet paljastavat, että hän oli myös tarkka terveytensä suhteen. Hän piti hyvää huolta fyysisestä kunnostaan ja tarkkaili ruokavaliotaan. Kirjailija oli myös innostunut aikakautensa vesihoidoista. Vesihoidot kuuluivat säätyläisten elämäntyyliin, joiden keskuudessa Kivi liikkui kaupungissa ollessaan.

Tehtäväidea: Tutustu Kiven runoon Metsämiehen laulu (julkaistu runokokoelmassa Kanervala, 1866). Miten sinä kuvailisit Kiven suhdetta luontoon runon perusteelta.

Terve metsä, terve vuori,
terve metsän ruhtinas.
Täss' on poikas uljas nuori,
esiin käy hän voimaa täys
kuin tuima tunturin tuuli.

Metsän poika tahdon olla,
sankar jylhän kuusiston.
Tapiolan vainiolla
karhun kanssa painii käyn,
ja maailma unholaan jääköön.

Ihana on täällä rauha,
urhea on taistelo.
Myrsky käy ja metsä pauhaa,
tulta iskee pitkäinen,
ja kuusi ryskyen kaatuu.

Viherjäisell lattialla,
miss' ei seinät hämmennä,
tähtiteltin korkeen alla
käyskelen ja laulelen,
ja kaiku ympäri kiirii.

Kenen ääni kiirii siellä,
metsän immen lempeän.
Liehtarina miehen tiellä
hienohelma hyppelee,
ja kultakiharat liehuu.

Metsän poika tahdon olla,
sankar jylhän kuusiston.
Tapiolan vainiolla
karhun kanssa painii käyn,
ja maailma unholaan jääköön.