Rauhoittumisen ja voimavarojen kappeli
Seisotte nyt sairaalan kappelin edessä. Vuonna 1934 valmistunut pyhäkkö on nimetty ylihoitaja Anna Packalenin etunimien mukaan Anna Salomen kappeliksi. Ylihoitaja Packalen ymmärsi, että luonto ja kauniit puistot tuottavat mielihyvää ja auttavat merkittävällä tavalla rikkinäisen mielen eheytymistä. Myös tämä kappeli ja sen kaunis ympäristö ovat toimineet rauhoittumisen paikkana. Haluaisitteko eläytyä erään potilaan tässä maisemassa vuosikymmeniä sitten kokemaan vapauden ja hyvänolon tunteeseen. Kirjoitus "Aamukävely" julkaistiin potilaslehti Välähdyksen joulunumerossa 1968.
Aamukävely
Taivas liekehti oranssin- ja purppuranpunaisina pilvinä aamuhämärässä, astellessani polkua pitkin. Pysähdyin ja jäin katselemaan lumoutuneena tuota mahtavaa näkyä. Miten värikylläistä se oli. Tuntui aivan siltä, kuin itse hajoaisin ja haihtuisin tuohon äärettömyyteen. Havahduin vihdoin tuulen puhaltaessa poskillani. Oli rauhallista, ei näkynyt ketään kulkijaa lähettyvillä. Äkillinen tuulenpuuska tempaisi minut mukaansa ja lähdin juoksemaan. Lumi narskui kenkien alla. Lisäsin vauhtia. Minulle tuli mieletön halu vain juosta ja juosta. Halusin lumen pöllyävän ympärilläni. Halusin tarttua kiinni puiden oksista ja hypähtää ylös keinumaan niillä. Teki mieleni nauraa koko maailmalle. Halusin huutaa ihmisille, naurakaa, naurakaa. Pysähdyin hengästyneenä. Huomasin pulujen pelästyneenä lentäneen talon räystäisiin ja ikkunoille. Astelin hiljaista vauhtia eteenpäin. Toivoin mielessäni, että olisi alkanut sataa lunta. Puut olivat komeita, mutta näyttivät perin yksinäisiltä paljaiden oksien ojennellessa varsiaan. Aloin ajatella joulua. Siihen sanaan sisältyi niin paljon. Näin mielessäni suuren ja loistavan Betlehemin tähden ja kuulin kautta maailman kirkonkellojen julistavan äänen. Ajattelin myös kodin joulua, joka oli niin touhukasta ja vilkasta. Tunsin melkein nenässäni piparkakkujen ja leivonnaisten tuoksun ja näin komean kuusen vihreänä seisovan huoneessa. Kuinka lähellä aatto olikaan. Jatkoin mietteissäni matkaa. Aivan huomaamattani oli alkanut sataa lunta. Ne putoilivat pehmeinä hiutaleina alas ja minun oli niin hyvä olla.